Hyvän hoidon kulmakivet: Muistisairaan ihmisen fyysinen kunto ja ravitsemus

Muistisairaan ihmisen elämänlaatua tukeva hoito rakentuu kokonaisuudesta. Hyvän hoidon kuusi kulmakiveä -sarjamme kertoo, millä tavoin lääketieteen, hoitotyön, fysioterapian ja ravitsemuksen tulee täydentää toisiaan muistityössä. Ihmisen psykososiaalinen tukeminen on läsnä kaikilla osa-alueilla.

Muistisairauden aiheuttamat muutokset aivoissa heijastuvat kehon fyysiseen toimintakykyyn. Suunnitelmallisella fysioterapialla ja liikunnalla voidaan tutkitusti ennaltaehkäistä toimintakyvyn heikentymistä sekä tukea arjen toimintakyvyn säilymistä.

Ihmisen toimintakyvyn ajatellaan muodostuvan neljästä osa-alueesta. Nämä ovat fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen- ja kognitiivinen eli tiedonkäsittelytaitoihin liittyvä toimintakyky. Kun yhteen toimintakyvyn osa-alueeseen tulee muutoksia, vaikuttaa se vääjäämättä muihin toimintakyvyn alueisiin.

Fyysinen toimintakyky on yksinkertaisimmillaan kykyä liikkua ja liikuttaa kehoa. Se on keskeisessä roolissa ihmisen elämänlaadun kannalta, sillä hyvä fyysinen toimintakyky mahdollistaa omatoimisen liikkumisen ja auttaa ylläpitämään toimintakyvyn muita osa-alueita.

Muistisairaudet ovat elimellisiä aivosairauksia. Aivot ovat kehomme ohjausyksikkö ja aivoissa tapahtuvat muutokset heijastuvat suoraan sekä välillisesti myös kehon fyysiseen toimintakykyyn. Tyypillisiä fyysisiä muutoksia ovat kehon jäykistyminen ja asennon muuttuminen kumarammaksi, kehon hahmotuksen ja asennon hallinnan heikentyminen, tasapainon ja lihasvoiman heikentyminen sekä tahdonalaisten liikkeiden vaikeutuminen. Kehon fyysiset muutokset heijastuvat ihmisen liikkumiseen vaikeuttaen päivittäisiä toimintoja, kuten kävelyä tai vaikkapa sängystä ja tuolilta ylösnousua.

Toimintakyvyn ylläpitäminen kohentaa elämänlaatua

Fyysisen toimintakyvyn heikentyminen muistisairauden myötä ei kuitenkaan ole automaatio. Fysioterapia ja liikunta ovat tehokkaita keinoja hidastaa edellä kuvattuja kehon fyysisiä muutoksia sekä liikkumis- ja toimintakyvyn heikentymistä. Liikunta edistää aivojen verenkiertoa ja sen on tutkimuksissa todettu hidastavan muun muassa Alzheimerin taudin etenemistä. Fysioterapia puolestaan on kohdennettu kuntoutusmenetelmä, jolla voimme ylläpitää fyysistä toimintakykyä ja perusliikkumisen luonnollisia liikemalleja. Liikunta ja fysioterapia kulkevat käsi kädessä. Jotta liikunnasta ja fysioterapiasta saadaan toivottuja positiivisia vaikutuksia, on tärkeää huolehtia myös hyvästä ja riittävästä ravitsemuksesta.

Muistisairaan ihmisen fysioterapian keskeisenä tavoitteena on ihmisen ja hänen lähipiirinsä elämänlaatu. Tähän pyritään ylläpitämällä liikkumis- ja toimintakykyä sekä tukemalla olemassa olevia voimavaroja.

Muistityön erikoisosaaminen on fysioterapeutin tärkeimpiä työkaluja muistisairaan ihmisen kuntoutumisen tukemisessa. Fysioterapeutin tulee ymmärtää muistisairauksien aiheuttamia muutoksia toimintakyvyn eri osa-alueissa. Muistisairauden edetessä esimerkiksi liikkeelle lähtö voi vaikeutua ja motivaatio liikkumiseen heikentyä.

On tärkeää, että fysioterapeutti osaa nähdä muuttuneen käyttäytymisen taakse sekä tukea ja motivoida muistisairasta ihmistä hänelle sopivalla tavalla. Aito kohtaaminen, kuunteleminen ja ihmisen elämänpolkuun tutustuminen ovat avainasemassa. On osattava katsoa ihmistä kokonaisvaltaisesti, kunnioittaen ja arvostaen.

Fysioterapeutti tekee läheistä yhteistyötä muiden muistisairaan ihmisen hoitoon osallistuvien tahojen, kuten lääkärin ja muistikoordinaattorin kanssa. Moniammatillisella yhteistyöllä mahdollistetaan kokonaisvaltainen toimintakykyä ja elämänlaatua tukeva hoito.

Tavoitteellinen fysioterapia ja perusliikkumisen taidot

Fysioterapeutin ammattitaitoon kuuluvat fyysisen toimintakyvyn arviointi, fysioterapian suunnittelu ja toteutus sekä seuranta. Fysioterapeutti arvioi myös apuvälinetarvetta ja huomioi rakennetun ympäristön merkityksen toimintakyvyn tukemisessa.

Muistisairaan ihmisen fysioterapiassa olennaista on pitää yllä lihasvoimaa, tasapainoa ja liikkuvuutta. Lisäksi keskeisessä roolissa ovat kehonhahmotuksen tukeminen ja perusliikkumisen taitojen ylläpitäminen. Perusliikkumisella tarkoitetaan ihmisen jokapäiväisiä toimintoja, kuten pukeutumista, kävelyä, sängystä ylösnousua, tuolille istuutumista ja tuolilta nousemista.

Perusliikkumisen voi ajatella koostuvan luonnollisista liikemalleista, kuten selkärangan kierrosta ja kehon keskilinjan ylittämisestä. Selkärangan kierto ja kehon keskilinjan ylittäminen ovat edellytys muun muassa sängystä ylösnousulle, pukeutumiselle ja ruokailulle. Fysioterapiassa huomioidaan edellä mainitut tekijät ja muodostetaan näistä yhdessä muistisairaan ihmisen ja hänen lähipiirinsä kanssa toimintakykyä ja sen kautta elämänlaatua tukeva kokonaisuus.

Toimintakykyä tukevan arjen monet vaikutukset

Fyysisen toimintakyvyn ylläpitämisen kannalta tärkeää on myös toimintakykyä tukeva arki. Muistisairaan ihmisen lähipiirillä on tässä merkittävä rooli. Fysioterapeutin tehtävä on auttaa lähipiiriä fyysisen toimintakyvyn tukemisessa. Fysioterapeutti voi olla hoitohenkilökunnan tai omaisten tukena arjessa ohjaamalla ja jakamalla tietoa käytännön toimintamalleista, kuten kävelyn tai siirtymisten ohjaamisesta.

Fysioterapialla ja liikunnalla on fyysisen toimintakyvyn tukemisen lisäksi muitakin positiivisia vaikutuksia, joita ei aina huomata ajatella. Liikunta ja fysioterapia voivat vaikuttaa positiivisella tavalla muistisairaan ihmisen mielialaan, elämänhallinnan kokemukseen ja omanarvontuntoon. Ahdistus voi vähentyä ja mahdollisia suuttumuksen tunteita voi purkaa liikuntaan. 

Kuormituksen ja stressin vähenemisellä voi olla positiivisia vaikutuksia muistisairaan ihmisen muuttuneeseen käyttäytymiseen. Sopivan kuormittava liikunta tukee myös unen laatua ja ruokahalua, jotka usein heikkenevät sairauden edetessä.

Hyvä ravitsemus on olennainen tekijä jaksamisen ja sen seurauksena toiminta- ja liikkumiskyvyn kannalta. Kun kehon ravitsemustila on kunnossa, jaksamme olla aktiivisempia arjessa ja harrastaa liikuntaa.

Hyvä ravitsemus tukee muistisairaan ihmisen elämänlaatua

Muistitoimintojen heikkenemistä ja muistisairauden etenemistä voi monissa tapauksissa ehkäistä terveyttä edistävillä elintavoilla. Ravitsemuksen merkitys muistitoimintojen ylläpitämisessä on todettu sekä suomalaisissa että laajoissa, kansainvälisissä tutkimuksissa.

Ikääntyminen ja sairaudet asettavat tarjottavalle ruualle erityisvaatimuksia. Muistisairaiden ihmisten yleisimmät ravitsemusongelmat ovat heikentynyt ruokahalu, vähäinen energian saanti, ruokavalion yksipuolisuus, suositusta vähäisempi proteiinin saanti sekä lihaskato ja laihtuminen. Lihaskudoksen määrän pienenemisen ja fyysisen aktiivisuuden vähenemisen seurauksena perusaineenvaihdunnan taso laskee. Energiantarve pienenee ja syödyn ruuan määrä vähenee. Ruuan tulee aina olla maukasta ja laadultaan kaikin puolin hyvää.

Erityisesti muistisairaat naiset ovat alttiita lihaskadolle ja haurastuneesta luustosta johtuville luunmurtumille, koska naisten luun tiheys on miehiä pienempi ja vaihdevuosien jälkeen lihaskato ja luuston tiheyden lasku vielä kiihtyvät.

Ravitsemusta tulee arvioida säännöllisesti 

Ikäihmisten kohdalla on tärkeää arvioida ravinnonsaannin, toimintakyvyn ja kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin kokonaisuutta. Vuonna 2020 julkaistuissa ikäihmisille suunnatuissa ruokasuosituksissa korostetaan, että ravitsemustilan heikentyminen tulee tunnistaa mahdollisimman aikaisin, jolloin sen korjaaminen on helpointa ja ikäviltä seurauksilta vältytään.

Muistisairaiden ihmisten ravitsemustilaa ja ravinnonsaantia tulisi arvioida diagnoosin yhteydessä. Lisäksi tulee selvittää, miten ihminen kykenee asioimaan kaupassa, hankkimaan ja valmistamaan ruokaa sekä huolehtimaan ruokavalionsa monipuolisuudesta.

Suositusten mukaan muistisairaan ihmisen ravitsemustila on arvioitava vähintään kaksi kertaa vuodessa ja useammin, jos ravitsemustila on heikentynyt. Ravitsemusta ja ruokailua on tuettava ihmiselle sopivalla tavalla. Kodinomainen ja miellyttävä ruokailutilanne sekä ruokamieltymysten huomioiminen tuovat syömiseen mielekkyyttä ja turvaavat ravinnonsaantia.

Fysioterapiaosuuden asiantuntijana Amia Muistikeskuksen fysioterapia- ja kuntoutustoiminnasta vastaava fysioterapeutti, Ttm- ja fysioterapian opettaja -opiskelija sekä geriatriseen fysioterapiaan erikoistunut Outi Mäenpää.

Ravitsemusosuuden asiantuntijana Gery ry:n toiminnanjohtaja, ETT, dosentti Merja Suominen. Tutustu myös Gery ry:n käynnissä olevaan Voimaa ruoasta -hankkeeseen.