TEEMA

Muistisairauksien lääketieteellinen hoito

Koulutusteema syventää ymmärrystä muistisairaiden ihmisten lääketieteellisestä hoidosta. Teemassa käsitellään eri muistisairauksien diagnostisia piirteitä, lääkehoidon mahdollisuuksia taudin hidastamisessa, jopa pysäyttämisessä, sekä muuttuneen käyttäytymisen hoitoa. Keskiössä ovat aidot potilasesimerkit, joita koulutukseen osallistuvienkin on mahdollisuus tuoda käsiteltäviksi.

Muistisairaiden ihmisten hyvän hoidon perusta on muistisairauden tarkka diagnoosi. Oikea diagnoosi mahdollistaa asianmukaisen lääkehoidon, jolla muistisairauden etenemistä voidaan hidastaa ja oireita lievittää. Muistisairaan kanssa tekemisissä olevien hoitajien pitää tuntea käytettyjen lääkkeiden toivotut vaikutukset ja potentiaaliset sivuvaikutukset sekä raportoida lääkehoidon tuloksista hoitavalle lääkärille.

Alzheimer-lääkkeet erityisesti isoina annoksina ja iäkkäillä voivat aiheuttaa levottomuutta ja aggressiivisuutta, joita saatetaan puolestaan hoitaa rauhoittavilla lääkkeillä. Näillä taas voi olla turmiollinen vaikutus toimintakykyyn. Erityisesti antipsykoottien pitkäaikaista käyttöä pitää välttää. Rauhoittavien lääkkeiden haittavaikutuksien voidaan helposti tulkita johtuvaksi muistisairauden etenemisestä.

Muistisairaan ihmisen muut sairaudet on syytä tutkia ja hoitaa hyvin, koska hoitamattomina ne vaikuttavat hänen yleiskuntoonsa ja voivat johtaa kotihoidon päättymiseen. Sairauksien diagnostiset tutkimukset ja hoito ovat yleensä halpoja, mutta turha pitkäaikaishoitoon joutuminen kallista.

Muistisairaan ihmisen hoidon kannalta on keskeistä tunnistaa, mitkä oireet ovat hoidettavissa lääkkeettömästi ja missä lääkehoidosta voisi olla apua. Ylilääkitys on muistipotilailla tavallista. Toisaalta esimerkiksi Alzheimer-lääkkeitä ei aina käytetä, vaikka potilas voisi niistä hyötyä.