Muistisairaan ihmisen kohtaaminen
Muistisairas ihminen tarvitsee ihmisiä ja ympäristöä, jotka kykenevät ymmärtämään hänen tilanteensa laaja-alaisesti ja huomioimaan hänen monenlaiset tarpeensa mahdollisimman hyvän elämänlaadun saavuttamiseksi. Muistisairaudessa monet kyvyt myös säilyvät (taulukko 1). Sairaus toki tuo vuosien saatossa erilaisia vaikeuksia (taulukko 2), mutta sairaudesta riippuen niiden esiintyminen ja vaikeusaste vaihtelevat. Kuinka vastaan muistisairaan ihmisen tarpeisiin?
Kohtaamisen taitojen tärkeys
Läheisen tai ammattilaisen kohtaamisen taidot auttavat muistisairasta ihmistä selviytymään ja säilyttämään ihmisarvonsa (taulukko 3). Hyvässä kohtaamisessa vastataan muistisairaan ihmisen senhetkisiin tarpeisiin. Usein se merkitsee vähintäänkin turvallisuuden kokemuksen ja identiteetin tukemista.
Muistisairaan ihmisen puheella ja käyttäytymisellä on hänen näkökulmastaan mieli ja merkitys. Heittäytyminen keskustelemaan siitä, mistä muistisairas puhuu, on arvostavaa ja lisää ymmärrystä hänen ajatuksenkulustaan ja tarpeistaan. Muistisairas ihminen sanoittaa senhetkistä tunnetilaansa ja kokemustaan muistissa olevilla ilmaisuilla ja tapahtumilla.
Äidin, kodin tai lasten kaipuullaan muistisairas ihminen kertoo ehkä kaipaavansa turvaa, rakkautta tai huolehtijaa. Hän voi myös kuvata senhetkistä kaaosta ja huolta puhumalla lapsiin kohdistuvasta huolesta. Herkällä korvalla kuullen voi ymmärtää tunnetilan, joka saattaa esimerkiksi kertoa itsemääräämisen, turvallisuuden tai läheisyyden tarpeesta. Kyse voi olla myös fyysisen hyvinvoinnin tarpeesta, jos muistisairaalla ihmisellä on kipuja, nälkä tai huonovointisuutta.
Monenlaiset tarpeet kohtaamisen ytimessä
Muistisairaan ihmisen orientaation tarve ei ole ehkä enää sama kuin meillä. Ainakin vaikean sairauden vaiheessa hänen on tärkeintä kokea olevansa oikeassa paikassa, oikeiden ihmisten parissa ja kaiken olevan hyvin. Hyvien tunnelmien ja hyvän mielen luominen ovatkin kunkin päivän tavoitteita.
Toiminnanohjauksen vaikeudet näyttäytyvät moninaisesti. Muistisairaalla ihmisellä on vaikeuksia keskittyä tilanteisiin varsinkin, jos ympärillä on häiriötekijöitä. Myös tavoitteellinen toiminta ei onnistu, ja selityksiä voi olla mahdoton ymmärtää. Suihkuun menosta kieltäytymiseen eivät auta hyvät perustelut. Yhteisymmärrys voi syntyä, kun onnistutaan näkemään ihmisen senhetkinen tarve. Usein se on tarve kokea olevansa normaali aikuinen ihminen, saada arvostusta tai saada myötätuntoa. Joskus tarpeena voi olla hyvä mieli tai hauskuus.
Näissä tilanteissa onnistunut kohtaaminen voi syntyä muuttamalla hetken sisältö epätasapainoisesta auttamissuhteesta ihmissuhteeksi esimerkiksi yhteisellä puheenaiheella, laulamalla tai tarjoamalla suklaata. Kyseessä voi olla muistisairaan ihmisen tarve säilyttää itsemääräämisensä. Lupaava kysyvä lähestyminen ja puhetapa kunnioittavat ihmisen reviiriä.
Vaikeasta toiminnanohjauksen muutoksesta kertoo jatkuva liikkuminen ja toistuvat kysymykset. Eri syistä johtuva ahdistus ja myös fyysinen huonovointisuus pahentavat toiminnallista levottomuutta. Jatkuvasti omaa huonettaan kysyvä tai lisää ruokaa kaipaava ihminen ei välttämättä puheellaan tarkoita juuri sitä. Liikkumisen ja touhuilun salliminen usein helpottavat muistisairasta ihmistä. Muistiystävällinen ympäristö on tarvittavan selkeä, mutta ei steriili. Ympäristön tulee tarjota vaeltelevalle ihmiselle tekemistä ja pysähdyskohteita, joiden parissa puuhata.
Yhteistyön syntyminen
Avustamisen tilanteissa yhteistyön syntymistä edistävät tunnelman selkeys, kiireettömyys ja rauhallisuus. Vähäpuheisuus ja sanattomaan viestintään panostaminen ovat usein silloin tärkeitä. Pakottavan tunnelman sijaan kannattaa luoda arvostavaa ja turvallista ilmapiiriä. Näiden asioiden lisäksi suoriutumista helpottavat mallin näyttäminen ja esimerkiksi tahdittava hyräily tai laulu.
Auttamistilanteiden vaikeudet voivat liittyä myös muistisairaan ihmisen hahmottamisessa tapahtuneisiin muutoksiin. Suoriutumista edistävät ympäristön selkeys, runsas valon määrä ja ohjaavat värikontrastit. Ruokapöydän kattauksen selkeys ja oikeiden värikontrastien syntyminen esimerkiksi astian ja pöydän välillä tukevat muistisairaan ihmisen selviytymistä.
Omainen on aina tunnetasolla merkittävä ihminen. Hetkittäin mahdollisesti esiintyvä tuttujen kasvojen tunnistamattomuus voi erehdyttää luulemaan, ettei muistisairas ihminen tunnista läheistään. Kohtaamisen tilanteissa tunnistaminen ja tuttuus syntyvät elämänaikaisilla tutuilla lähestymisen tavoilla ja yhteisillä puheenaiheilla.
Omien kasvojen tunnistamattomuuden vuoksi peili voi aiheuttaa virhetulkintoja kotona olevista vieraista. Hankaluuksia herkästi aiheuttaa television hallitsematon aukiolo kodissa tai hoitoympäristössä. Television tapahtumat ovat ikään kuin oikeasti tapahtumassa, kuten sota tai joukko vieraita. Näissä tilanteissa kyse ei ole psykiatrisesta harhasta vaan muistisairauden aiheuttaman oireen synnyttämästä virhetulkinnasta.
Television ajastettu sulkeutuminen kotona saattaa olla keino rauhoittua nukkumaan. Peilin aiheuttamat virhetulkinnat poistuvat, kun peilejä ei ole paikoissa, joissa muistisairas ihminen toistuvasti joutuu sen kohtaamaan. Virhetulkintatilanteissa hienotunteisuus, myötätuntoinen ymmärtäminen ja peloista puhuminen helpottavat.
Taulukko 1.
Muistisairaalla ihmisellä
Lukukyky säilyy pitkään
Huumorintaju säilyy
Kyky aistia tunnelmia on herkistynyt
Aitojen tunteiden esiin tuomisen valmius on korostunut
Kontrolloimattomia toimintatapoja voi ilmetä: Omien tunteiden ja tarpeiden ilmaisut eivät aina ole kontrolloituja otsalohkon vaurioitumisen vuoksi. Esimerkiksi suuttuminen voi johtaa lyömiseen.
Kyky nauttia nykyhetkestä säilyy useimmiten: Tutut puheenaiheet tuntuvat turvallisilta. Vanhojen, hyvien aikojen muisteleminen on mieluista. Normaali, hyväksyvä kanssakäyminen tuo mielihyvää
Taulukko 2.
Muistisairauden oireita
Muistin vaikeudet
Orientaation vaikeudet
Toiminnanohjauksen vaikeudet: vaikeuksia toiminnan suunnittelussa, aloitteellisuudessa, järjestelykyvyssä tai abstraktissa ajattelussa
Puheen tuottamisen ja ymmärtämisen vaikeudet
Liikesarjojen suorittamisen vaikeus
Tunnistamisen vaikeus suhteessa esineisiin ja kasvoihin
Hahmottamisen vaikeus
Taulukko 3.
