Yhteistyöllä ratkaisuja normittoman käyttäytymisen tilanteisiin
Eloniemi-Sulkava U. Yhteistyöllä hyvinvointia muistisairaalle ihmiselle − ratkaisuja normittoman käyttäytymisen tilanteisiin.
Työryhmän yhteistyötaitoja ja osaamista tarvitaan hoidettaessa muistisairasta ihmistä, joka käyttäytyy normittomasti. Tästä normittomasta käyttäytymisestä on käytetty käytösoireen käsitettä. Käytösoireeksi on nimetty erilaisia yleisinhimillisiä käyttäytymisiä kuten aggressiivisuus, ahdistuneisuus tai levottomuus. Muistisairaan ihmisen reaktiot erilaisiin tilanteisiin ja eteen tuleviin tunteisiin ovat sinällään normaaleja. On normaalia suuttua, jos kokee itsensä uhatuksi tai loukatuksi. Nämä reaktiot muodostuvat hankaliksi, kun muistisairas ihminen ilmaisee esimerkiksi suuttumustaan normittomasti lyöden hoitajaa. Tilanne on hankala myös muistisairaan ihmisen näkökulmasta, koska hänkin voi huonosti.
Kuvio 1. Käytösoireista kärsivän muistisairaan ihmisen ratkaisukeskeinen hoitoprosessi muistitiimin yhteistyönä
Käytösoire vai tarpeet?
Kansainvälisessä kirjallisuudessa käytösoireilla ymmärretään muistisairailla ihmisillä esiintyviä normittomia, ulkopuolisten näkökulmasta hankalia toimintatapoja, jotka muistisairaan ihmisen omasta näkökulmasta kertovat hänen tarpeistaan ja toiveistaan (kuvio 2). Neuropatologiset ja -kemialliset muutokset vaikeuttavat ihmisen taitoja tunnistaa ja ilmaista tarpeitaan ja myös säädellä ilmaisujaan. Kognitiivinen toimintakyky vaikeutuu, mikä näkyy muistin, puhetoimintojen, toiminnanohjauksen, liikesarjojen suorittamisen ja hahmottamisen vaikeuksina. Ihmisen tapaan ilmaista itseään vaikuttavat myös persoonallisuus ja elämänaikaiset toimintatavat ja uskomukset. Vastustaminen hoitotilanteissa on hoitajien kohtaama käytös. Muistisairaan ihmisen näkökulmasta käytös johtuu esimerkiksi kivusta, matalan verenpaineen aiheuttamasta huonovointisuudesta, palelusta, pyrkimyksestä suojata kehoaan tai autonomian suojelusta. Hyviä tuloksia on saatu, kun nähdään käyttäytyminen käytösoireiden sijaan muistisairaan ihmisen tarpeista kertovana käyttäytymisenä (vrt. Need-driven dementia-comromised behaviours).
Kuvio 2. Muistisairaan ihmisen normittoman käyttäytymisen taustalla olevia tarpeiden ilmaisuja
Muistisairaan ihmisen tarpeiden moninaisuus ja laaja-alaisuus
Ripeä puuttuminen ja selvitystyö on erittäin tärkeää, kun normitonta käyttäytymistä esiintyy kotihoidossa tai pitkäaikaishoitopaikassa. Kotihoidossa kotona asumisen päättymisen vaara on suuri ilman nopeaa puuttumista tilanteeseen. Ratkaisuprosessin aikana omaishoitajan ja omaisten tukeminen on välttämätöntä. Hoitopaikassa henkilökunnan ja muiden asukkaiden kielteiset tunteet kasaantuvat hankalaksi koetun tilanteen jatkuessa, mikä vaikeuttaa tilanteen rakentavaa ratkaisua.
Työryhmän ratkaisukeskeinen toiminta perustuu yhteiseen ymmärrykseen, mistä normittomassa käyttäytymisessä on kyse, erityisesti muistisairaan ihmisen näkökulmasta. Tämän pohjalta yhdessä selvittäen voidaan löytää taustalla olevia kohtaamattomia tarpeita ja asettaa konkreettiset, arvioitavissa olevien tavoitteet. Näistä lähtökohdista ja yhteistyötä tehden voidaan löytää kohdennettuja, räätälöityä hoitokeinoja, joiden tuloksia arvioidaan sovituilla keinoilla ja aikataululla. Kuviossa 1 kuvataan nämä yhteisen keskustelun vaiheet nk. räätälöintikokouksessa. Aluksi hoitajat kertovat, kuinka he näkevät käyttäytymisen: kuinka se ilmenee, missä tilanteissa ja mihin aikaan päivästä se tulee esille, mitä kaikkea tapahtuu tilanteessa ja mitä ovat tilanteen tunnesisällöt. Omainen ja omahoitaja kertovat ihmisen elämänkulkutiedot, nykyiset voimavarat ja arkielämässä näkyvät kognitiiviset muutokset. Osallistujilla on käytettävissä tiedot nykytilaan liittyvästä sairaushistoriasta (sisältäen muistisairauden diagnosoinnin), lääkityksestä, verenpaineesta (myös ortostaattinen koe), ravitsemustilasta ja mahdollisista kivuista tai muista fyysisistä oireista. Muistisairaan ihmisen näkökulmasta hankalaksi koetun, normittoman käyttäytymisen taustalla on monenlaisia tarpeita, jotka ovat jääneet ottamatta huomioon. Osa niistä kumpuaa kognitiivisista oireista, muistisairaudesta, oheissairauksista, fyysisistä vaivoista, persoonallisuudesta ja elämänhistoriasta. Osa synnyttävät ihmisen näkökulmasta epäonnistunut ympäristö, huonot vuorovaikutussuhteet ja soveltumaton lääkitys. Muistisairaan ihmisen käyttäytyminen tilanteessa (puheet, toimintatavat, tunneilmaisut) ja lyhyetkin kertomukset itsestään ja elämästä antavat muulle tiimille ymmärrystä muistisairaan ihmisen tarpeista. Ymmärrystä avaa omaisten antama persoonallinen ja elämänhistoriallinen tieto ihmisestä. Ammattilaisten tehtävänä on hoidollisten ja lääketieteellisten näkökulmien tunnistaminen. Taulukkoon 1 on kerätty esimerkkejä muistisairaan ihmisen tavallisita tarpeista.
Taulukko 1. Esimerkkejä muistisairaan ihmisen normittoman käyttäytymisen ymmärtäminen: ihmisen tarpeet ja käyttäytymisen liittyviä tekijöitä
Yhteiset tavoitteet ja räätälöity hoito
Työryhmän räätälöintikokouksessa päätetään tavoitteet, jotka pohjaavat muistisairaan ihmisen näkökulmaan ja muistisairaan ihmisen tarpeisiin (kuvio 1). Räätälöidyistä hoitokeinoista sovitaan. Muistisairauden ja muiden sairauksien lääke- ja muu hoito optimoidaan. Muistisairaan ihmisen kuunteleminen ja yhteistyö omaisten kanssa antavat mahdollisuudet räätälöidä esimerkiksi sellaisia keinoja, jotka tukevat turvallisuuden kokemuksia.
Turvallisuuden rakentamisessa on tärkeää kaikkien kontaktien ytimenä oleva turvallisuus ja tiheästi, noin tunnin välein tapahtuvat kontaktit, ’turvallisuusannokset’. Näissä tilanteissa käytetään yksilöllisiä keinoja kuten tuttuja lauluja, tuttuja päivän rutiineja, lapsuuden iltarukousta tai hyvää oloa tuottavaa muistelua. Tuloksia voi syntyä, kun omaiset ja kaikki ammattilaiset sitoutuvat sovittujen keinojen käyttämiseen. Puhelut kotikäyntien lisäksi ovat usein toimiva keinoa luoda kotona yksin asuvalle muistisairaalle ihmiselle turvan ja jatkuvuuden tunteita. Päivätoiminnassa käyvän ihmisen muistitiimissä on myös päivätoiminnan hoitaja, joka osaltaan vastaa turvallisuuden rakentamisesta.
Työryhmän ammattilaisilta vaaditaan tietoa kognitiivisten muutosten käytännön vaikutuksista, jotta niistä aiheutuvat hankaluudet tunnistetaan ja löydetään räätälöityjä keinoja. Vastustaminen hoitotilanteissa (taulukko 1) voi helpottua, kun kanssakäymisessä keskitytään selityksien ja runsaan puhumisen sijaan turvallisuuteen (’olen hyvää tarkoittava ihminen’, ’minuun voi luottaa’) ja reviirin kunnioittamiseen (lupaa kysyvä lähestyminen, tilan antaminen, katsekontakti). Sanattomat viestit ovat tärkeimmät. Laulu voi olla toimiva keino tukea näitä kokemuksia. Rauhallinen lähestyminen ja suora katsekontakti vähentävät hahmottamisen vaikeudesta aiheutuvaa pelkoa.
Ammattitaitoa ja optimismia
Muistisairaan ihmisen hoito vaatii ammattitaitoa. Ammattitaidossa korostuvat muistisairauksiin liittyvän tiedon lisäksi yhteistyötaidot, halu ymmärtää muistisairasta ihmistä ja kyky tavoitteelliseen ja pitkäjänteiseen työhön. Tavoitteiden saavuttamista arvioidaan sovitun ajan jälkeen ja tarvittaessa järjestetään uusi räätälöintikokous. Räätälöityjen hoitokeinojen vaikutusten arvioimiseksi päätetään seurantamenetelmistä kuten päivittäisestä kirjaamisesta suhteessa hoidettavan käytösoireen esiintymisen määrään ja vaikeusasteeseen. Haluttaessa voidaan käyttää mittareita kuten NPI- käytösoiremittaria (neuropsykiatrinen haastattelu) seurannan välineenä.
Lähtölaukaus työryhmän ratkaisukeskeiselle toiminnalle on optimistinen asenne. Ratkaisuja voidaan löytää ja muutoksia voidaan saada aikaan. Vaikea tilanne ei useinkaan kokonaan poistu mutta yhteistyöllä ja osaamisella vaikeita tilanteita opitaan hallitsemaan ja mitä tärkeintä myös ennakoimaan.
Lähteet
Chenoweth L, King MT, Jeon YH, Brodaty H, Stein-Parbury J, Norman R, Haas M, Luscombe G. Caring for Aged Dementia Care Resident Study (CADRES) of person-centred care, dementia-care mapping, and usual care in dementia: a cluster-randomised trial. Lancet Neurol 2009: 8: 317-325.
Eloniemi-Sulkava U, Sulkava R. Muistisairaiden ihmisten käytösoireet – hoidon haaste. Kirjassa: Geriatria. Arvioinnista kuntoutukseen. Toim. Hartikainen S, Lönnroos E. Edita Oy, Helsinki 2008: 117-129.
Eloniemi-Sulkava U, Savikko N. Käytösoireista kärsivän muistisairaan ihmisen hyvinvoinnin ja mielenterveyden tukeminen. Kirjassa: Gerontologinen hoitotyö. Toim. Voutilainen P, Tiikkainen P. WSOY Oppimateriaalit Oy, Helsinki 2009: 232-246.
