Psykososiaalisiin tarpeisiin vastaaminen hoito- ja hoivatyössä
Eloniemi-Sulkava U. Psykososiaalisiin tarpeisiin vastaaminen hoito- ja hoivatyössä. Memo 2016; 2.
Ihmisen psykososiaalisiin tarpeisiin kuuluvat kaikki muut paitsi fyysiset tarpeet. Näiden molempien tarvealueiden kokonaisuus muodostaa ihmisen perustarpeet. Usein kuulee sanottavan, että ’meillä ei ole aikaa kuin perustarpeisiin vastaamiseen’. Käytännössä tällä lauseella kuitenkin tarkoitetaan fyysisiin perustarpeisiin vastaamista, sillä myös psykososiaaliset tarpeet kuuluvat ihmisen perustarpeisiin. Maslowin tarvehierarkia vuodelta 1943 kuvaa ihmisen perustarpeiden kokonaisuuden (kuvio 1). Nämä tarpeet tuskin ovat hierarkisessa suhteessa toisiinsa, vaan niiden merkitykset ovat ihmiselle erilaisia. Elämän eri vaiheissa tiettyjen tarpeiden merkitys korostuu tai vastaavasti toiset jäävät taka-alalle. On kuitenkin selvää, että ihmisen itsensä kannalta tärkeisiin tarpeisiin vastaaminen on tärkeää hyvinvoinnin ja elämänlaadun kannalta. Mikään tutkimustieto ei ole osoittanut, että asia olisi toisin muistisairaiden ihmisten kohdalla.
Perustana ihmislähtöisyys
Lisääntynyt kiinnostunut psykososiaalisiin tarpeisiin ja menetelmiin muistityössä nivoutuu ihmislähtöisyyden periaatteeseen. Tämä periaate (person-centredness) on itsestään selvä hoidon lähtökohta esimerkiksi Britanniassa. Ihmisyyden, normaaliuden ja aikuisuuden arvostaminen on luonteva osa muistisairaan ihmisen kokonaisvaltaista tukemista. Me Suomessa edelleen puhumme asiakas-, asukas- tai potilaslähtöisyydestä. Meillä on vielä pitkä matka rakenteiden, toimintatapojen ja arviointivälineiden kehittämisessä, jotta todellinen ihmislähtöisyys voi juurtua käytäntöihin.
On totta, että ihmisellä on tietty nimike järjestelmässä eikä sitä tarvitse mitätöidä. Kuitenkin arjen hoidossa ja kohtaamisissa hänet tulee ensisijaisesti nähdä ihmisenä, jolloin tilanteisiin ei mennä hoitaminen vaan ihminen edellä. Tämä on erityisen merkittävää muistisairaan ihmisen kohdalla. Ihminen itse usein kokee olevansa normaali ja terve. Jos hänet kohdataan hoidettavana ja potilaana, on selvä, että vuorovaikutus ei ole tasapainossa. Epätasapainoinen vuorovaikutus herkästi saa aikaan muistisairaan ihmisen ärtymyksen, turhautuneisuuden tai ahdistuneisuuden, jonka hän herkästi ilmentää normittomana käyttäytymisenä. Tunnetilassa käyttäytymisen normit eivät toimi kuten meillä, jotka usein tiedostamatta hillitsemme itsemme, kätkemme tunteemme tai korkeintaan ilmaisemme sen tavoilla, jotka ympäristö hyväksyy.
Kuvio 1. Esimerkkejä muistisairaan ihmisen tarpeista Maslowin tarvehierarkian pohjalta
Vastaamattomat tarpeet
Kansainvälinen tutkimuskirjallisuus tuo esiin, kuinka psykososiaaliset tarpeet jäävät tyypillisesti vastaamatta muistisairaiden ihmisten palvelujärjestelmässä. Tämä tulos on erityisen selvä muistisairaiden ihmisten itsensä raportoimissa tuloksissa. Heidän näkökulmastaan suurin vastaamaton tarve on psyykkiseen hätään saatu tuki. Muut vastaamattomat tarpeet ovat tiedon tarve, seuran tarve ja arkisten aktiviteettien tarpeet. Tulokset on saatu hollantilaisissa ja britannialaisissa tutkimuksissa niin kotona kuin pitkäaikaishoitopaikoissa asuvien muistisairaiden ihmisten keskuudessa. Näissä tutkimuksissa on käytetty professori Martin Orrellin tutkimusryhmänsä kanssa kehittämää Camberwell Assessment of Need for the Elderly (Cane) -haastattelua, joka on tutkimuksissa osoitettu luotettavaksi ja paikkansa pitäväksi. Puolistrukturoidussa haastattelussa kysytään kohdattuja ja kohtaamattomia tarpeita sekä saatua hoitoa 24:llä sosiaalisen, lääketieteellisen hoidon, psykologisen ja elinympäristön tarvealueilla. Tutkimukset ovat osoittaneet, että omaisten ja ammattilaisten painottamat tarpeet poikkeavat muistisairaiden ihmisten vastaavista tarpeista. Ristiriita tarpeisiin vastaamisessa johtaa normittomaan käyttäytymiseen (nk. käytösoireet), joista yleisesti käytetään kansainvälisessä kirjallisuudessa käsitettä kohtaamattomien tarpeiden käyttäytyminen (unmet needs’ behaviour). Hoito- ja palvelujärjestelmän tarpeiden arviointia ja niihin vastaamista tuleekin kehittää sellaiseksi, että myös muistisairaiden omat kokemukset tulevat nykyistä paremmin huomioiduiksi.
Hyvinvointikammalla elämänlaatua
Perustarpeisiin vastaaminen tuottaa hyvinvoinnin rakennuspuita, jotka synnyttävät elämänlaatua (kuvio 2). Niiden huomiointi kasvattaa kokonaishyvinvointia ennalta ehkäisten esimerkiksi pahoinvoinnista aiheutuvaa normitonta käyttäytymistä ja pitäen yllä optimaalista toimintakykyä. Tämä hyvinvointikampa toimii hyvänä rakenteena mietittäessä muistisairaan ihmisen tukemista sairauden eri vaiheissa. On itsestään selvää, että kamman vasemmalla puolella olevat tarpeet perustuvat psykososiaalisten tarpeiden tavoitteelliseen huomiointiin. Mielenkiintoista on todeta, että myös oikeanpuolisten tarpeiden tukemisessa tarvitaan psykososiaalisiin tarpeisiin vastaamista. Sitä tarvitaan, jotta lääkehoito, ravitsemuskuntoutus, diagnosointi tai fysioterapia saadaan onnistuneesti toteutettua.
Ammattilaiselta vaaditaankin huomattavaa tunneherkkyyttä ja halua kuulla muistisairaan ihmisen viestejä. Tarpeiden ymmärtämistä varmasti auttaa, kun ammattilainen ymmärtää yleisinhimillisesti ihmisten erilaisia tarpeita. On oltava kiinnostunut ihmisestä, hänen persoonastaan ja elämänkulustaan. Keskustelut läheisten kanssa antavat usein lisää valaistusta.
Muistisairauden edetessä ihminen ei välttämättä pysty kertomaan tarpeitaan. On kuitenkin hyvä pitää mielessä, että virkeänä päivänä tämä saattaa kyetä ilmaisemaan itseään hyvinkin selkeästi. Niinpä kohtaamisissa kannattaa kysyä muistisairaan ihmisen omia kokemuksia ja toiveita. Kannattaa jutella, mikä hänellä mahdollisesti on huonosti tai mikä tuntuu erityisen hyvältä.
Kuvio 1 antaa esimerkkejä perustarpeista muistisairaan ihmisen näkökulmasta. Sairauden edetessä kyse on enenevässä määrin hyvien kokemusten ja tunteiden synnyttämisestä. Ympäristön ja vuorovaikutussuhteiden tulee viestiä turvallisuuden, välittämisen, arvokkuuden ja itsensä toteuttamisen kokemuksia.
Kuvio 2. Hyvinvointikammalla elämänlaatua
Psykososiaaliset menetelmät ja hoitotyö
Psykososiaalisten menetelmien kärkenä on ihmisen psykososiaalisiin tarpeisiin vastaaminen. Näiden menetelmien vaikuttavuustutkimuksilla on vahvat perinteet eurooppalaisessa muistitutkimuksessa. Yhteiseurooppalainen tutkijaverkosto Interdem (Early, Timely and Quality Psychosocial Interventions in Dementia) tekee aktiivista tutkimusyhteistyötä psykososiaalisten menetelmien ja niiden juurruttamisen alalla (http://interdem.org/). Verkoston päämääränä on edistää muistisairaiden ihmisten elämänlaatua taudin kaikissa vaiheissa.
Räätälöityjen psykososiaalisten menetelmien turvin muistisairas ihminen saa mahdollisuuden sopeutua sairauteensa sekä käyttää olemassa olevia kognitiivisia ja muita kykyjään mahdollisimman hyvin. Niiden avulla hän kykenee optimaaliseen vuorovaikutukseen ja saa tukea mielialalleen. Psykososiaalisten menetelmien käytöllä onkin yhteys kokonaishyvinvointiin ja ihmisen mahdollisuuksiin toteuttaa itseään. Vastaavasti psykososiaalisten menetelmien avulla omaiset saavat tarvitsemaansa emotionaalista ja konkreettista apua. Aivan kuten esimerkiksi lääkehoidon myös psykososiaalisten menetelmien käytön vaikuttavuus riippuu menetelmien yksilöidystä räätälöinnistä ja tavoitteellisesta toteutuksesta.
Psykososiaaliset menetelmät voivat kuulostaa hienolta tai vierailta hoitotyön kulttuurissa. Usein käytetään virikkeen käsitettä. Se käsitteenä ohjaa suorittamiseen ja herkästi myös muistisairaiden ihmisten omien tarpeiden ohittamiseen. Esimerkiksi toimintatuokio on psykososiaalisen menetelmän mukainen, kun sen keskiössä ovat ihmiset psykososiaalisine tarpeineen ja tietoisina tavoitteina on edistää hyvinvointia. Vastaavasti spontaanit lauluhetket tai tanssituokiot ovat samojen periaatteiden mukaan toteutettaessa hyvinvointia edistäviä psykososiaalisia menetelmiä. Mitä enemmän näitä lyhyitäkin hetkiä on päivän aikana, sitä korkeampi on muistisairaiden ihmisten hyvinvointi. Jokaisen kohtaamisen tavoitteena on vastata muistisairaan ihmisen psykososiaalisiin tarpeisiin. Psykososiaaliset menetelmät nivoutuvat arjen tekemisiin myös fyysisiin tarpeisiin vastatessa. Kuinka hoitaja menee ihmisen luo ja lähtee yhteistyössä hänen kanssaan pesulle? Ihminen ja hänen senhetkinen tarpeensa keskiössä tilanne edistää muistisairaan ihmisen selviytymistä ja hyvää mieltä. Kuinka ammattilainen kohtaa ahdistusta ilmaisevan muistisairaan ihmisen? Ihmisen pahaa oloa ei voi taianomaisesti viedä pois. Ahdistuneesta ihmisestä tuntuu hyvältä kohdata ihminen, joka viestii kiinnostusta ja välittämistä. Hänelle voi todeta näkevänsä huonovointisuuden ja haluavansa auttaa. Myötätuntoinen pysähtyminen ja hädän tunteen kohtaaminen ovat usein parasta mitä voi toisella antaa.
Psykososiaalisten menetelmien käytössä on paljon kyse tavasta rakentaa arkea muistisairaiden ihmisten kanssa. Muistisairas ihminen kokee olevansa olemassa, huomioitu ja välitetty, kun päiväsalin ohi kulkeva hoitaja pysähtyy hetkeksi halaten tai sanoen jotain ystävällistä. Aidosta hetken kohtaamisesta syntyy hyvinvoinnin kokemus. Ruokapöydän ääressä istuvien ihmisten ilmeet kirkastuvat ja hyvinvointi nousee, kun hoitaja tuo pöydälle katsottavaksi kirjoja tai lehtiä.
Ympäristön tarjoumat ovat hyvä esimerkki ihmislähtöisistä psykososiaalisista menetelmistä. Muistisairaat ihmiset itse löytävät tarjoumien avulla itselleen mielekästä tekemistä. Esimerkkejä tarjoumista ovat lehtipinot, kosketeltavat ja mukaan otettavat esineet, viherpiha, kampaamopöytä tai toimistonurkkaus.
Tutkimustiedosta käytäntöihin?
Tutkimuskirjallisuus osoittaa, että ihmislähtöisyyden ja tarvepohjaisuuden tulee olla vaikuttavan tukijärjestelmän ytimessä. Silloin voidaan tuottaa muistisairaille ihmisille ja omaisille hyvinvointia ja elämänlaatua, hillitä normitonta käyttäytymistä ja edistää kotona asumisen mahdollisuuksia. Niihin pohjaavia toimintamalleja on kehitetty myös suomalaisissa tutkimuksissa. Muistisairaiden ihmisten tarpeiden laaja-alainen ymmärtäminen ja ratkaisukeskeisen tuen rakentaminen hillitsivät normitonta käyttäytymistä, lisäsivät muistisairaiden ihmisten hyvinvointia ja vähensivät psyykenlääkkeiden käyttöä (Mielen Muutos muistisairaiden ihmisten hoidossa: Käytösoireiden hoidosta muistisairaan ihmisen kokonaisvaltaisen hyvinvoinnin tukemiseen). Muistisairaan ihmisen ja hänen omaishoitajansa kanssa yhteisessä dialogissa toteutettu tarpeiden tunnistaminen ja niihin räätälöityjen ratkaisujen löytäminen pidensi hyvää kotona asumista sekä hillitsi palveluiden käyttöä ja kustannuksia (Omaishoito yhteistyönä-tutkimus). Voi kysyä, miksi emme heti ota näitä malleja käyttöön niiden vaikuttavuuden ansiosta? Valitettavasti esimerkiksi näissä kahdessa tutkimuksessa käytettyjen psykososiaalisten menetelmien käytännön toteutus ei ole helppoa. Ei ole helppoa toimia asianosaisille ihmisille tilaa antaen ja ihmisenä, kuitenkin samalla taustalla omaa ammattitaitoaan hyödyntäen. Ei ole helppoa alkaa kuulla ihmistä ja vastata kussakin tilanteensa hänen tarpeisiinsa. Ei ole helppoa olla joustava ja kuitenkin tavoitteellinen. Ei ole helppoa lopettaa suorittamista, kun eri arviointimenetelmät mittaavat suoritteita ja painottuvat fyysisten tarpeiden vastaamiseen. Se ei ole helppoa, kun Suomi on täynnä sääntöjä, jotka estävät ihmisten luovuutta. On lukuisia kehitystä vaikeuttavia tekijöitä, jotka ovat kulttuurissamme ja rakenteissa. Tuotammeko tukea ja hoitoa ihmisen tarpeiden vai kunnan palveluvalikon pohjalta? Vastaammeko ihmisten hätään vain soittoaikoina? Leimaammeko muistisairaan ihmisen käytösoireiseksi hänen ilmaistessaan tunteitaan, kun samaan aikaan riitelemme työpaikalla? Kuka on enemmän käytösoireinen?
Tehokkain muutos lähtee organisaatioiden rakenteista. Onneksi kuitenkin jokainen meistä voi omalla paikallaan vaikuttaa kehitykseen. Esimies voi edistää tavoitteellisin askelin ihmislähtöistä, tarvepohjaista toimintaa. Kukin meistä voi alkaa katsoa ja kohdata muistisairasta ihmistä ensisijaisesti ihmisenä. Voimme puuttua epäarvostaviin puheisiin tai toimintatapoihin. Voimme miettiä, millaisilla sanoilla ja puheilla luomme todellisuutta. Kannattaa välttää leimaavia ilmaisuja kuten käytöshäiriö tai käytösoire ja opetella puhumaan ihmislähtöisesti. Ei kannata sanoa, että muistisairas ihminen karkaa. Vangit karkaavat. Muistisairaan ihmisen tarve ei ole sama kuin vangilla. Pienin askelin muutamme omaa työtämme ja samalla suomalaista muistityötä.
