Muistisairaan ihmisen läheinen: millaista elämää haluat elää?

Muistisairausperheitä auttavana logoterapeuttina olen lukuisia kertoja saanut todistaa, millaisiin pieniin ”ihmetekoihin” muistisairaiden läheiset kykenevät. Se vetää suorastaan hiljaiseksi. Yksi opettelee suuntaamaan hermostumisensa muualle kuin perheenjäseneensä, toinen alkaa kuunnella muistisairaan ihmisen tunteita ja luopuu logiikan vaateesta. Kolmas hyväksyy sen, että elämä voi olla hyvää vailla täydellistä terveyttä.

”Kyllä minä silti rakastan sitä lurjusta”, sanoi eräs vaimo humoristisesti.

Muistisairaan ihmisen läheiset ovat parhaita asiantuntijoita elämäntilanteessa, jossa he elävät. Viisaus asuu heissä, ja se saadaan esiin yhdessä keskustelemalla ja elämää puntaroimalla. Muistisairaan ihmisen läheisenä ehkä tiedät jo, että muistisairaan ihmisen kanssa ei saa olla fyysisesti eikä henkisesti kiire. Muistisairas ihminen tarvitsee ymmärtäväiset silmät. Muistisairaalta ihmiseltä ei pidä tivata perusteluja, eikä häntä auta ”läksyttää” – koska siitä ei ole hyötyä.

Kuva: Sven Mieke / Unsplash

Elämä voi jatkua yllättävän hyvänä

On totta, että muistisairaus on ”onnelan” näkökulmasta tyrmäävä poikkeama. Se ei kuulu kuvaan. Sairautta ei tilattu eikä toivottu – mutta se tuli silti. Tuli mutka rautalankaan. Läheisenä joudut taipumaan siihen, että sinun on muutettava ajatustapojasi. Elämä voi nimittäin diagnoosista huolimatta jatkua yllättävän hyvänä. Kun tiedät, minkä vuoksi ajattelun ja asenteen muutos kannattaa tehdä, kykenet siihen.

Sillä todennäköisesti haluat, että teidän molempien elämä jatkuu mahdollisimman hyvänä.

Kaikkein tärkeintä ymmärtää syvällisesti, että sairastunut on aina muutakin kuin vain sairautensa. On tärkeää miettiä, mikä kaikki elämässä on vielä mahdollista eikä ajatella, että “kaikki on mennyt”. Positiivisemmalla asenteella omat voimat lisääntyvät. Ja kun alamme tehdä asioita, joita itsekin arvostamme, omanarvontuntomme kohenee.

Muistisairas ihminen ei hankaloita tahallaan

Joskus muistisairas ihminen kieltää sairautensa. Hänellä voi olla siihen syynsä. Jos avuttomuuden ja heikkouden näyttäminen ei ole ollut sallittua lapsena, on tarvittu selviytymisstrategiaksi vahvuus. Se voi näkyä myös sairastumistilanteessa. Läheiset elävät keskellä paradoksia. Toisaalta elämää kannattaa jatkaa kuten ennenkin, mutta kun asiat eivät suju kuin ennen, pitääkin muistaa, että muistisairas ihminen ei hankaloita asioita tahallaan, vaan hänellä on aivosairaus.

Jos läheisenä haluaa pärjätä arjessa uupumatta, ei liikkeellä kannata olla pelkällä ”tunneakselilla”. Joitakin asioita voi tehdä tunteesta huolimatta tai tunteiden kanssa, kun tietää, miksi asia pitää tehdä. Itseltä voi tiukassa paikassa kysyä: mikä on motiivini? Mitä tavoittelen ja miksi toimin näin? Ja sitten voi sanoa: “Tämä ei tule olemaan helppoa, mutta tämän läpi mennään, jotta voimme elää autenttista elämää.”

Muistisairaustilanne lisää taitoja

Lopulta suurinta elämäntaitoa lienee se, että ihminen voi hyvin vaikeuksienkin keskellä. Tämä lause pysäyttää jokaisen meistä, jotka elämme muistisairaan ihmisen rinnalla. Voisiko elämäntavoite todella olla se, että elämä tuntuisi mukiinmenevältä, vaikka mieli myllertäisi eikä mielenrauhasta olisi tietoakaan?

Se on mahdollista. Ainakin ajoittain.

Kysyin kerran muistisairaiden läheisten keskusteluryhmässä, onko muistisairaus tuonut elämään mitään hyvää. Ryhmäläiset nostivat esiin 27 erilaista positiivista taitoa! Saat kuulla nämä taidot tammikuussa alkavassa verkkokeskusteluryhmässämme, jossa meidän on tarkoitus syvällisesti katsella elämäntilannetta uusien lasien läpi. Katsotaan, kuinka moni positiivisista taidoista koskee myös sinua.

Kiinnostuitko? Lue lisää Hannan tammikuussa 2026 alkavasta verkkokeskusteluryhmästä.