Muistisairaan ihmisen kuntoutuspotentiaali – onko sitä?
Muistisairaat ihmiset jäävät usein vaille tarvitsemaansa kuntoutusta ja heidän kuntoutuspotentiaalinsa jää helposti tunnistamatta. Yksi syy tälle on tuuletusta kaipaava kuntoutuspotentiaalin käsite – mitä kuntoutuspotentiaali on ja mitä se tarkoittaa muistisairauksien näkökulmasta?
Kuntoutuspotentiaali on perinteisesti mielletty ihmisen toimintakyvyn kohentumiseksi pisteestä A pisteeseen B. Ajatus on, että tiettynä ajanjaksona, kuntouttavien toimenpiteiden myötä, ihmisen toimintakyky kohenee. Tästä syntyy vaikutelma, että kuntoutuspotentiaalia on vain, jos toimintakyky selvästi kohenee kuntoutuksen avulla.
Etenevissä sairauksissa, kuten muistisairauksissa, ei kuntoutuspotentiaalia voida tarkastella vain toimintakyvyn kohentumisen näkökulmasta. Katse on suunnattava toimintakyvyn heikkenemisen hidastamiseen, ylläpitämiseen ja hyvän elämänlaadun tukemiseen. Muistisairauksissa kuntoutuspotentiaali tulisi ymmärtää ihmisen voimavarojen ja vahvuuksien tunnistamisena ja tukemisena. Kuntoutuksen tulee pohjautua muistisairaan ihmisen tarpeisiin ja niiden kautta johdettuihin käytännön tavoitteisiin.
Kuntoutusta ei siten voida ajatella vain tietyn ajanjakson tehtäväkeskeisinä toimenpiteinä, vaan kuntoutuksen tulee olla luonnollinen ja kiinteä osa muistisairaan ihmisen hoidon kokonaisuutta. Kuntoutuspotentiaali tulisi siis nähdä niinä toimintakyvyn vahvuuksina ja voimavaroina, joita ihmisellä on. On tarkasteltava, mitkä asiat ovat hänelle tärkeitä ja miten voimme tukea häntä toteuttamaan näitä itselleen tärkeitä asioita. Muistisairaan ihmisen hoitoon osallistuvien tehtävä on tunnistaa ihmisen voimavarat, ja voisi jopa sanoa, että on ihmisen perusoikeus saada käyttää voimavarojaan. Meidän velvollisuutemme on varmistaa tämän toteutuminen.
Onko kuntoutuspotentiaalia mielekästä arvioida?
Muistisairaan ihmisen hoitoon osallistuvien vahva erikoisosaaminen on perusta kuntoutuspotentiaalin tunnistamiselle ja hyödyntämiselle. On ymmärrettävä muistisairauksien tuomia toimintakyvyn muutoksia ja pyrittävä yhdistämään toimintakyvyn arviointi ja muistisairaan ihmisen tarpeet ja tavoitteet mielekkääksi kokonaisuudeksi. On kohdattava muistisairas ihminen ja kuultava hänen tarpeensa. Kyse on lopulta ihmisen vahvuuksien, voimavarojen ja tarpeiden, ei vain puuttuvien toimintakyvyn palasten, tunnistamisesta.
Voimme arvioida ihmisen toimintakykyä erilaisin mittarein. Ne voivat antaa meille tärkeää tietoa hoidon ja kuntoutuksen tavoitteiden asettamisen ja toteuttamisen näkökulmasta. Keskeistä on, miten kuntoutus kohdennetaan: edellyttääkö tilanne yksilöllistä kuntoutusta, kuten fysio- tai toimintaterapiaa, riittääkö arkiaktiivisuus yhdistettynä kognitiiviseen kuntoutukseen, vai huomioidaanko kuntoutuspotentiaali osana arkea? Vaiko kenties näiden yhdistelmänä.
Ihmisten vertaaminen mittareiden avulla sen suhteen, kenellä on tai ei ole kuntoutuspotentiaalia, ei sen sijaan ole kestävää tai mielekästä. Lähestymistapaa perustellaan usein resursseilla, kun pohditaan, ketä kannattaa kuntouttaa ja kenen kohdalla hyötysuhde on mahdollisimman hyvä. Etenevänä sairautena muistisairaus vaikuttaa ihmisen toimintakykyyn pikkuhiljaa alentavasti ja tämän kehityksen, jos jonkin, tulisi olla selkeä peruste kuntoutukselle.
Tarvitsemme kokonaisvaltaista ajattelutavan muutosta
Kuntoutus voidaan nähdä hoidon lähestymistapana, jonka tulisi läpi leikata koko hoito- ja palveluketju. Sen sijaan, että arvioimme, ketä kannattaa kuntouttaa ja ketä ei, tulisi meidän muokata ajattelutapaamme muistisairaiden ihmisten hoidosta ja kuntoutuksesta. Kuntoutus terminä on osin jopa harhaanjohtava: olisiko parempi puhua esimerkiksi ihmisen mielekkään arjen tukemisesta? Arjen tukemiseen tarvitsemme tavoitteellista kuntoutusta monipuolisin keinoin. Muistisairaiden ihmisten toimintakyvyn, hyvän elämänlaadun ja mielekkään arjen mahdollistamiseksi tarvitsemme koko hoito- ja palveluketjun omaksumaa kuntouttavaa lähestymistapaa, jossa kuntoutuspotentiaali ymmärretään ihmisen voimavaroina, niiden tunnistamisena ja tukemisena.
