Seksuaalisuus osana iäkkäiden ihmisten hyvinvointia ja ihmisyyttä
Eloniemi-Sulkava U. Seksuaalisuus osana iäkkäiden ihmisten hyvinvointia ja ihmisyyttä. Teoksessa: Rantanen T, Kokko K, Sipilä S, Viljanen A, toim. Gerontologia. Helsinki: Kustannus Oy Duodecim, 2022, s. 406–412.
Seksuaalisuus on osa ihmisyyttä elämän kaikissa vaiheissa. Seksuaalisuuden käsite voidaan helposti mieltää kapeana, biologisena näkökulmana ihmisestä. Tällöin se ei vastaa gerontologiassa vallalla olevaa holistista ihmiskäsitystä, jossa ihmistä ymmärretään ja tarvittaessa tuetaan laajasti. Seksuaalisuuden liittäminen ikääntyneiden ihmisten elämään riippuu siitä, kuinka kulttuurissamme sekä hoito- ja palvelujärjestelmässä seksuaalisuus ymmärretään. Kielellisesti sana herkästi ohjaa kapea-alaisesti seksiin ja seksielämään. Seksuaalisuus on kuitenkin syytä ymmärtää laaja-alaisena kokonaisuutena ja olennaisena osana ihmisyyttä. Seksuaalinen hyvinvointi on osa ihmisen kokonaishyvinvointia. Tämän korostaminen onkin tärkeää erityisesti silloin, kun haluamme edistää hyvinkin iäkkäiden ja sairaiden ihmisten hyvinvointia.
Seksuaalisuuden määritelmän mukaan siihen kuuluvat seksuaalinen suuntautuminen, erotiikka, mielihyvä, intiimi kanssakäyminen ja lisääntyminen sekä sukupuoli, sukupuoli-identiteetti ja sukupuoliroolit. Seksuaalisuus käsittää kaikki ne ajatukset ja tunteet, jotka ihmisellä on seksuaalisen suuntautumisensa ja sukupuoli-identiteettinsä pohjalta (taulukko 32.1).
Ikääntyneiden seksuaalisuutta käsittelevä kirjallisuus on painottunut biologiseen näkökulmaan. Kehon hormonaalisten muutosten, sairauksien ja fyysisen toimintakyvyn heikkenemisen seurauksena on muodostunut käsitys, että seksuaalisuuden toteuttaminen ei kuulu iäkkäille ihmisille. Nuoruuteen liitetään viehättävyys, ja ikääntyvä keho nähdään herkästi epäeroottisena. Ikääntyneiden seksuaalisuuteen suhtautumiseen vaikuttavat myös vanhenemiseen liittyvät asenteet. Seksuaalisuuden konteksti onkin vain yksi osa ilmiötä, jossa vanhoista ihmisistä ei ajatella kuten muista ihmisistä eikä heihin suhtauduta kuten muihin aikuisiin ihmisiin. Tämä ilmiö vahvistuu, mitä vanhemmista ja enemmän muiden avun varassa olevista ihmisistä on kyse. Filosofi Timo Airaksinen analysoi kirjassaan ”Hyvinvointivaltion hylkäämät. Ikääntyneiden hoidon etikka” oivallisesti toiseuden käsitettä. ”Toisella” ei nähdä olevan samoja oikeuksia eikä samalaisia tarpeita kuin muilla aikuisilla ihmisillä. Tässä suhtautumisessa ”toinen” ei ole seksuaalinen ja ajatus hänen seksuaalisista tarpeistaan on vaikeasti nähtävissä. Seksuaalisuus on kuitenkin osa ihmisen perusoikeuksia ikään tai toimintakyyn katsomatta. Tämä on jäänyt vahvasti taka-alalle vanhojen ihmisten hoito- ja palvelujärjestelmässä.
Seksuaalisuuden käsitteen laaja ymmärtäminen avaa väylän nähdä vanha ihminen seksuaalisena. Seksuaalisuuden toteuttamiseen vaikuttavat biologisten tekijöiden lisäksi erittäin paljon psykologiset ja sosiaaliset tekijät. Näiden tekijöiden vaikutukset ovat yksilöllisiä, ihmisen sisäisiä tekijöitä, jotka ovat syntyneet elämänkulun aikana mutta ovat myös nykyelämän tilanteeseen sidottuja. Kuitenkin psykologisten ja sosiaalisten tekijöiden vaikutuksia ihmisen seksuaalisuuden toteuttamiseen säätelevät paljon myös ulkoiset tekijät. Näitä ovat yhteiskunnan ja elinympäristön asenteet ja odotukset suhteessa seksuaaliseen käyttäytymiseen. Asenteissa ja toimintatavoissa voidaan edistää ikääntyneen ihmisen seksuaalisuuden oikeuksia ja edistää hänen hyvinvointiaan. Tarve seksuaalisen hyvinvoinnin tukemiseen on myös niillä vanhoilla ihmisillä, jotka ovat toisten huolenpidon ja hoidon varassa.
Ikääntyminen ja seksuaalisuus
Seksuaalisuuden merkitykset ja toteuttaminen vaihtelevat elämän eri vaiheissa. Vaikka biologiset tekijät, kuten hormonaaliset muutokset vaikuttavat ikääntyvien ihmisten seksielämään, ne eivät kuitenkaan tee ihmisestä aseksuaalista. Ajatus vanhasta ihmisestä aseksuaalisena on seurausta kapeasta seksuaalisuuden käsitteestä. Seksuaalisuus ei ole vain seksielämää tai seksuaalisen halukkuuden tai aktiivivisuuden ilmaisemista. Vanhoilla pariskunnilla seksiä tärkeämmiksi tulevat usein kumppanuus ja hellyyden ilmaisut. Näin ei kuitenkaan pidä stereotyyppisesti ajatella aina olevan, vaan pariskunnat ovat erilaisia myös iäkkäinä.
Seksuaalisuuden omannäköinen toteuttaminen on osa iäkkään ihmisen kokonaishyvinvointia (taulukko 32.2). Seksuaalinen hyvinvointi ei ole välttämättä riippuvainen seksuaalisesta aktiivisuudesta. Hyvinvointia tukee ihmisen mahdollisuus toteuttaa omaa seksuaalista identiteettiään ja se, että hän on tyytyväinen omaan seksuaaliseen minäkuvaansa. Iän myötä muuttuva keho haastaa paitsi iäkkään ihmisen toimintakyvyn myös hänen seksuaalisen minäkuvansa. Ikääntyessä ihmisen kokemus omasta viehättävyydestä herkästi laskee.
Suurilla ikäluokilla on ollut aikaisempia sukupolvia paremmat mahdollisuudet huolehtia itselleen tärkeästä seksuaalisesta minäkuvasta. Naisille se on voinut tarkoittaa esimerkiksi taloudellisia panostuksia nuorekkaan ulkonäön ja olemuksen säilyttämiseen.
Ajatusta iäkkäästä ihmisestä seksuaalisena toimijana ovat ohjanneet vallitseva kulttuuri sekä yhteiskunnan ja elinympäristön odotukset ja moraalikäsitykset. Näihin aikoihin asti käsitykset iäkkäiden ihmisten seksuaalisuudesta ovat olleet paitsi vähätteleviä, ne ovat myös sisältäneet negatiivisen arvolatauksen. Tutkimusten mukaan varsinaisen ikääntymisen vaikutukset seksuaalisuuden merkityksiin osana omaa identiteettiä ja seksuaalisiin tarpeisiin ovat luultua vähäisemmät. Samaan aikaan täytyy todeta, että seksuaalisuus, sen merkitykset ja toteuttaminen ovat hyvin yksilöllisiä läpi elämän. Ikääntyessä säilyvät elämänaikaiset ajatukset, fantasiat ja muut seksuaalisen mielihyvän lähteet, jos sairaudet tai sosiaaliset normit eivät ole esteenä. Onneksi käsitykset ja odotukset ikääntyneiden ihmisten seksuaalisuudesta ovat muuttumassa aiempaa positiivisemmiksi.
Yksi seksuaalisuuden ulottuvuus on omannäköinen sukupuoli-identiteetti. Parhaimmillaan ihminen saa toteuttaa sukupuoli-identiteettiään yksilöllisesti läpi elämän, siis myös ikääntyessään. Suurilla ikäluokilla on ollut aiempia sukupolvia paremmat mahdollisuudet pitää huolta niistä elämäntavoista sekä pukeutumiseen ja muuhun ulkonäköön liittyvistä toiveista, joilla he tukevat sukupuoli-identiteettiään. Stereotyyppiset käsitykset iäkkään ihmisen ulkoisista ominaisuuksista tai odotetusta käyttäytymisestä ovat väistymässä.
Seksuaalinen suuntautuminen on osa seksuaalisuutta. Tutkimukset eivät osoita, että iäkkäissä ihmisissä olisi homoseksuaalisesti suuntautuneita henkilöitä vähemmän kuin nuoremmassa väestössä. Osalle iäkkäistä ihmisistä homoseksuaalisuuden salliminen on mahdollistanut vasta vanhalla iällä tuoda esiin oma seksuaalinen suuntautumisensa. On tärkeää ymmärtää, että iäkkäässä väestössä on edelleen niitä, jotka ovat nuorempana joutuneet kieltämään seksuaalisen suuntautumisensa. Naisten ja miesten homoseksuaaliset teot olivat Suomessa rangaistuksen uhalla kiellettyjä vuoteen 1971 saakka. Samana vuonna kuitenkin astui voimaan kielto homoseksuaalisuuteen kehottamisesta, ja tämä kielto kumottiin vasta vuonna 1999. Vuoteen 1981 homoseksuaalisuus luokiteltiin sairaudeksi.
Ikääntyminen ei useimmiten vähennä parisuhteen onnellisuutta. Ikääntyessä seksuaalisuuden toteuttaminen ei ole yhdyntäkeskeistä, vaan sitä sävyttävät hellyys, lemmiskely, intimiteetti, kiintymys ja toveruus. Näiden merkitys näyttäisi säilyvän pitkässä avioliitossa myös silloin, kun sairaus estää yhdynnät.
Ikään katsomatta ihmiset kaipaavat seksuaalista mielihyvää. Se syntyy yksilöllisesti koetuista tuntemuksista ja toiminnoista, joissa kunnioitetaan jokaisen seksuaalioikeuksia. Seksuaalinen mielihyvä on hyvinvoinnin lähde.
FINSEX-tutkimushanke: seksuaaliset halut ja aktiivisuus
FINSEX-tutkimushanke on seurannut suomalaisten seksuaalisuutta ja siinä tapahtuneita muutoksia useiden vuosikymmenten ajan. Väestöpohjaisia kyselytutkimuksia on tehty vuosina 1971, 1992, 1999, 2007 ja 2015. Hankkeen aineisto on kattavin alle 70-vuotiailla, joskin vanhimmat vastaajista olivat 79-vuotiaita vuonna 2015. Tarkempaa tietoa FINSEX-tutkimuksesta löytyy esimerkiksi Väestöliiton Internet-sivustolta.
FINSEX-tutkimuksen mukaan seksuaalisten kokemusten halukkuudessa ei tapahdu merkittävää muutosta ihmisen ikääntyessä. Seksuaalinen halukkuus on eräänlainen yksilöllinen ominaisuus. Nuorena seksuaalisesti halukkaat säilyttävät todennäköisimmin halukkuutensa myös ikääntymisen myötä. Halukkuutta tukee parisuhteessa eläminen. Toisaalta seksuaalisten halujen toteuttaminen esimerkiksi pornografian tai itsetyydytyksen keinoin on nykyään aiempaa sallitumpaa. FINSEX 2015 -tutkimuksessa tuli esiin näiden keinojen lisääntyminen verrattuna aikaisempiin seurantavuosiin.
Tärkein seksuaaliseen aktiivisuuteen vaikuttava tekijä on parisuhde. Leskeksi jääminen on seksielämän suurin uhka, joka useimmiten koskee naisia. Seksuaaliset halut eivät kuitenkaan välttämättä katoa leskeytymisen myötä vaan halut kanavoidaan esimerkiksi itsetyydytykseen.
FINSEX-tutkimukset osoittavat selvän laskevan muutoksen yhdyntöjen määrissä ihmisten ikääntyessä. Taustalla ei ole useinkaan seksuaalisen halun katoaminen, vaan syynä ovat seksielämää haittaavat sairaudet, fyysisen toimintakyvyn rajoitteet tai lääkkeiden haittavaikutukset. Yli 75-vuotiaiden yhdyntöjen jatkumisesta saa kuvaa väestöpohjaisesta Kuopio 75+ -tutkimuksesta, jonka otos (N=700) koostui eri ikäkohorttien suhteellisista osuuksista. Tutkijalääkärin tutkimuksiin vuonna 2001 sisältyi myös tutkittavien seksuaalisuutta, seksuaalista käyttäytymistä ja seksuaalisuuteen liittyviä asenteita sisältänyt haastatteluosuus. Näihin seksuaalisuutta koskeviin kysymyksiin vastasi 79 % tutkittavista (n=474). Parisuhteessa elävistä 75–79-vuotiaista miehistä 45 %:lla oli yhdyntöjä viimeisen vuoden aikana, kun vastaava luku naisilla oli 25 %. Yli 85-vuotiailla naisilla ei yhdyntöjä enää ollut, mutta 43 %:lla miehistä oli. Miehillä yhdynnät näyttivät loppuvan 90. ikävuoteen mennessä. Kuopio 75+ -tutkimuksen pohjalta ei ole tietoa, mihin liittyi parisuhteessa olevien naisten miehiä vähäisempi yhdyntöjen esiintyminen. Voi pohtia, oliko taustalla FINSEX 2015 -tutkimuksessa esille tullut naisten miehiä suurempi seksuaalinen haluttomuus. Tämä haluttomuus nähtiin yhtenä suurimpana seksuaaliterveyden haasteena samoin kuin naisten vaikeudet saada orgasmi.
Sairauksien vaikutukset seksuaalisuuteen
Sairauksien todennäköisyys kasvaa varsinaisen vanhuuden alkaessa, 80+ -ikäluokassa. Sairauksilla onkin pelkkää ikääntymistä suuremmat vaikutukset ihmisen seksuaalisuuteen ja sen toteuttamiseen sekä seksuaalisiin tarpeisiin. Sairauksilla ja niiden myötä tulevilla toimintakykymuutoksilla on ymmärrettävästi vaikutuksia ihmisen seksuaaliseen halukkuuteen ja aktiivisuuteen. Esimerkiksi sydän- ja verisuonisairaudet sekä syöpätaudit vaikuttavat yhdyntöjen jatkumiseen. Tämä ilmiö on luonnollisesti myös nuoremmilla. Kun vakava sairaus hallitsee elämää, seksuaalisten tarpeiden tyydyttäminen ei useinkaan ole päällimmäisenä mielessä. Myös sairauksien hoitoon käytettävät lääkkeet voivat vähentää seksuaalista aktiivisuutta. Osa lääkkeistä voi tosin myös lisätä aktiivisuutta. Tavallisimpia aktiivisuutta lisääviä lääkkeitä ovat Parkinsonin taudin hoitoon käytettävät levodopa ja dopamiinireseptoriagonistit. Kognitiivinen toimintakyky voi vaikuttaa jopa fyysistä toimintakykyä enemmän ihmisen mahdollisuuksiin toteuttaa seksuaalisia tarpeitaan. Viime vuosina tutkimuskirjallisuudessa on nostettu esiin muistisairaiden ihmisten seksuaaliset oikeudet. Hiljattain julkaistussa Alzheimer Europen raportissa korostetaan kaikkien muistisairaiden ihmisten oikeutta toteuttaa seksuaalisuuttaan ja saada asianmukaista hoitoa riippumatta sukupuolesta tai seksuaalisesta suuntautumisesta. Muistisairauksien vaikutukset ovat monin tavoin merkittävät paitsi inhimillisesti ja yhteiskunnallisesti, myös ikääntyneiden seksuaalisuuden kontekstissa. Lisäksi muistisairaiden ihmisten seksuaalinen käyttäytyminen koetaan usein hoito- ja palvelujärjestelmässä toisaalta tabuna ja toisaalta ongelmana.
Muistisairaiden ihmisten seksuaalisuus ja parisuhteen muutokset
Muistisairauksien vaikutuksista ihmisten seksuaalisuuteen on vain vähän tutkimustietoa ja tutkimuksissa käytetyt käsitteet vaihtelevat, mikä hankaloittaa tulosten vertailua. Tiedot on lisäksi lähes aina kerätty hoitavalta puolisolta tai hoitohenkilökunnalta eikä muistisairaan oma ääni siten tule tutkimuksissa kuulluksi. Tutkimuksissa on selvitetty muistisairaan ihmisen seksuaalisuuden ilmaisuja, seksuaalisen aktiivisuuden muutoksia, muistisairauden vaikutuksia parisuhteeseen sekä ympäristöä häiritsevän, muuttuneen seksuaalisen käyttäytymisen esiintymistä. Tulosten mukaan muistisairaus ei juurikaan vaikuta seksuaaliseen halukkuuteen tai aktiivisuuteen kuin vasta sairauden vaikeassa vaiheessa. Sairauden aiheuttamat muutokset näkyvät tyypillisimmin seksuaalisuuden toteuttamisessa eli siinä, kuinka ihminen ilmaisee seksuaalisia tarpeitaan. Jos muistisairaus vaikuttaa aivojen otsalohkon toimintakykyyn, sillä on merkittävä vaikutus seksuaalisen käyttäytymisen kontrollointiin. Ihminen ilmaisee siinä tapauksessa avoimesti, yleisten normien vastaisesti seksuaalisia halujaan ja tarpeitaan. Jos sukupuoli-identiteetin ja siitä nousevan roolin toteuttaminen on ollut tärkeä osa minäkuvaa, ja se hänessä muistisairaana ihmisenä mitätöidään, seurauksena voi olla aggressiivinen reaktio. Erilaiset käyttäytymisen muutokset rasittavat omaisia ja hoitohenkilökuntaa.
Muistisairaus vaikuttaa parisuhteen kanssakäymiseen toisella tavalla kuin monet muut sairaudet. Muistisairaus vähentää myös terveen puolison kokemuksia parisuhteen onnellisuudesta. Yhtenä vaikuttajana tähän on puolisoiden tasavertaisuuden väheneminen. Lisäksi muistisairaan ihmisen kyky huomioida toisen tunteita ja tarpeita heikkenee, mikä voi näyttäytyä terveen puolison näkökulmasta itsekkyytenä. Muistisairauden edetessä parisuhteen vastavuoroinen keskustelu käy mahdottomaksi, mikä lisää terveen puolison taakan kokemuksia. Tutkimusten mukaan puolisoiden hellyyden ja kiintymyksen osoittaminen usein korostuu kuten muidenkin ikääntyneiden pariskuntien seksuaalisuudessa. Samoin seksielämä jatkuu lähes samalla tasolla vastaavaan ikäluokkaan verrattuna.
Herkästi parisuhteesta tulee hoitosuhde, joka vaikuttaa molempien osapuolten seksuaaliseen hyvinvointiin. Hoito- ja palvelujärjestelmässä terveestä puolisosta tulee omaishoitaja, jolta odotetaan puolison huolenpitoa ja hoitoa. Tämä rooli on yhteiskunnalle edullinen, mutta vie pohjaa parisuhteen jatkumiselta ja todennäköisesti myös nopeuttaa muistisairaan ihmisen palveluasumiseen päätymistä. Omaishoitajan roolin yksipuolinen tukeminen ei anna tilaa parisuhteelle eikä sen seksuaalisuudelle.
Kehittämistä tarvitaan, jotta terveydenhuollon ammattilaiset kykenevät kohtaamaan puolisot pariskuntana ja tukemaan heidän näköistään seksuaalista hyvinvointia. On tärkeää pyrkiä tukemaan parisuhteen positiivisia kokemuksia erityisesti niillä, joilla on aiemminkin ollut hyvä parisuhde. Terveen puolison tilanteen raskauden myötäelämisen lisäksi on tärkeää auttaa pariskuntaa löytämään suhteessa ehkä vielä olevia hellyyden, lemmiskelyn ja kumppanuuden tunteita. Toisaalta, on myös osattava tunnistaa suhteeseen liittyvät negatiiviset muutokset ja uskallettava ottaa ne puheeksi sekä auttaa löytämään niihin ratkaisuja. Tällaisia muutoksia saattavat olla lisääntynyt häiritsevä mustasukkaisuus tervettä puolisoa kohtaan tai muistisairaan ihmisen, tavallisimmin miehen, jatkuva halu yhdyntään. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisten on myös tärkeää tunnistaa seksuaalinen kaltoinkohtelu ja puuttua siihen esimerkiksi huoli-ilmoituksella, jos omat resurssit eivät riitä. Lisäksi on tärkeää tietää ja ymmärtää, että hoitajalle seksuaalisia ehdotuksia tekevä muistisairas ihminen ei ole pahaa tarkoittava vaan kyvytön kontrolloimaan käyttäytymistään. Muistisairaiden ihmisten seksuaalisen käyttäytymisen muutoksista löytyy lisää tietoa esimerkiksi Duodecimin Muistisairaudet-kirjan luvusta Muistisairaan seksuaalisuus.
Vanhojen ihmisten seksuaalisen hyvinvoinnin tukeminen hoito-ja palvelujärjestelmässä
Kehitystä on tapahtunut iäkkäiden ihmisten seksuaalisuuden hyväksymisessä. Kehitys kohdentuu kuitenkin niin kutsutun kolmannen iän piirissä oleviin ihmisiin, jotka vanhimmillaan kuuluvat suuriin ikäluokkiin. Heidän nuoruudessaan alkanut seksuaalisuuden vapautuminen kantaa jo hedelmää. Suuret ikäluokat ovat ikääntymisen myötä itse raivanneet tietä ja osoittaneet enenevässä määrin olevansa edelleen seksuaalisia. Asenteiden muuttumisesta huolimatta terveydenhuollon ammattilaisilla ei ole useinkaan riittävää tietoa eikä osaamista ottaa seksuaalisuutta puheeksi silloin, kun sen tukeminen olisi tarpeellista. Tähän ei ehkä ole vielä kiinnitetty riittävästi huomioita sosiaali- ja terveysalan ammattikoulutuksissa.
Monet sairaudet vaikeuttavat seksuaalisuuden toteuttamista. Sairauksien kokonaisvaltaisessa hoidossa tulee nykyistä paremmin huomioida niiden vaikutukset myös ihmisen seksuaalisuuteen ja sen toteuttamiseen. Sairaudet usein heijastuvat ihmisen minäkuvaan ja myös seksuaaliseen identiteettiin kuten myös seksuaaliseen halukkuuteen ja aktiivisuuteen. Ikääntyneiden ihmisten seksuaalisen toimintakyvyn tukemiseen on syytä kiinnittää nykyistä enemmän huomiota, kun halutaan tukea heidän hyvinvointiaan. Seksuaalisuus on osa ihmisyyttä riippumatta ihmisen iästä tai terveydentilasta.
Pariskuntana palveluasumisessa
Parisuhde luonnollisesti säilyy, vaikka toisen osapuolen täytyy muuttaa palveluasumiseen. Parhaimmillaan pariskunnalla on kokemus kahdesta yhteisestä kodista, joista toinen on palveluasumisessa oleva koti, eikä silloin puhuta puolisosta vierailijana. Isoa muutosta tähän suuntaan tarvitaan palveluasumisen toimintakulttuurissa, jotta puolisoiden tunteita pariskuntana huomioidaan niin hetero- kuin homosuhteissa. Jokaisessa parisuhteessa on omannäköinen seksuaalisuutensa, jonka kunnioittaminen kuuluu ammatillisuuteen. Henkilökunnan tulee herkästi tunnistaa puolisoiden toiveet seksielämän jatkumiseen palveluasumisessa ja luoda sen mahdollistavat puitteet. Kokemus parisuhteen jatkumisesta ja mahdollisuus omannäköisen seksuaalisuuden toteuttamiseen on tärkeää molempien puolisoiden hyvinvoinnin kannalta.
Seksuaalisuus voimavarana
Ikääntyneen ihmisen seksuaalisuuden ja seksuaalisten tarpeiden säilyminen haastaa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaisia. Seksuaalisista toiveista ja tarpeista vaietaan vanhan ihmisen hoitopolun eri vaiheissa ja otetaan puheeksi usein vain silloin, kun seksuaalisuuden ilmaisut koetaan ongelmallisina. Parhaimmillaan iäkkään ihmisen seksuaalisuuden säilyminen on kuitenkin voimavara. Sairauksien ja toimintakyvyn heikkenemisen vuoksi monet kyvyt heikkenevät, ja siksi hyvään elämänlaatuun tähtäävässä hoito- ja palvelujärjestelmässä olisi tärkeää keskittyä näiden ihmisten jäljellä olevien voimavarojen ja vahvuuksien tunnistamiseen ja tukemiseen. Seksuaalisuus on yksi tärkeä voimavara. Jotta tätä voidaan hyödyntää, on ymmärrettävä seksuaalisuus-käsitteen eri ulottuvuudet iäkkään ihmisen näkökulmasta. Ihmisen seksuaalinen identiteetti on osa minäkuvaa ja kokemusta ihmisyydestä, mikä tukee omanarvontunnetta. Seksuaaliset tarpeet eivät merkitse pelkästään seksielämän tarpeita. Ihminen kaipaa tulla kohdatuksi omaa sukupuoltaan ja sukupuolirooliaan kunnioittavalla tavalla. Eroottiset tunnelmat ovat osalle ihmisistä erityisen tärkeitä ilon lähteitä. Hellät kohtaamiset ja kosketus tuottavat useille ihmisistä mielihyvää. Vaikka hyvin vanhojen keskuudessa seksuaalisuuden toteuttaminen ei ole yhdyntäkeskeistä, myös intiimin kanssakäymisen oikeus on kaikilla aikuisilla ihmisillä ikään katsomatta.
Taulukko 32.1
Seksuaalisuuden ja sukupuolen sanastoa (Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2020).
Seksuaalioikeudet
Ihmisen oikeus päättää tietoisesti ja itsenäisesti omaan seksuaalisuuteensa liittyvistä asioista
Osa kaikkien ihmisten ihmisoikeuksia, jotka on tunnustettu kansainvälisissä ihmisoikeussopimuksissa
Seksuaalioikeuksien toteutuminen on keskeistä ihmisen hyvinvoinnille ja tasapainoiselle elämälle
Seksuaalisuus
On tärkeä osa ihmisyyttä kaikissa elämänvaiheissa. Siihen kuuluvat:
Seksuaalinen suuntautuminen
Erotiikka
Mielihyvä
Intiimit suhteet
Lisääntyminen
Sukupuoli
Sukupuoli-identiteetti
Sukupuoliroolit
Seksuaalisia kokemuksia ja seksuaalisuuden ilmenemismuotoja
Ajatukset
Halut
Fantasiat
Uskomukset
Asenteet
Käyttäytyminen
Seksuaalisuuden harjoittaminen
Roolit ja suhteet
Taulukko 32.2
Seksuaaliterveys, hyvinvointi ja seksi (Lähde: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, 2020).
Seksuaaliterveys
Seksuaalisuuteen liittyvä fyysisen, emotionaalisen, psyykkisen ja sosiaalisen hyvinvoinnin tila
Edellyttää positiivista ja kunnioittavaa asennetta seksuaalisuuteen ja seksuaalisiin suhteisiin
Seksuaalinen hyvinvointi
Tärkeä osa ihmisen yleistä hyvinvointia
Hyvinvointia edistää, jos:
Ihminen voi elää oman sukupuolikokemuksensa ja seksuaalisen identiteettinsä mukaista elämää
Ihminen on riittävän tyytyväinen omaan seksuaaliseen minäkuvaansa
Ei ole riippuvainen seksuaalisesta aktiivisuudesta
Seksuaalinen mielihyvä
Nautinnolliseksi koettuja tuntemuksia tai toimintaa
Lisää seksuaalista hyvinvointia
Seksi
Seksuaalista mielihyvää tuottavaa toimintaa mielen tai kehon tasolla
Turvaseksi
Sukupuolitautien, ei-toivottujen raskauksien sekä pakottamisen ja väkivallan ehkäisyä
Seksuaalisuutta loukkaava väkivalta
Seksuaalinen kaltoinkohtelu
Voi toteutua tekoina tai puheina
Kirjallisuutta
Airaksinen T. Katoava minuus. Kirjassa: Airaksinen T. Hyvinvointivaltion hylkäämät. Ikääntyneiden hoidon etikka. Bazar Kustannus Oy, Helsinki, 2020, 107–206.
Alzheimer Europe. Sex, gender and sexuality in the context of dementia: a discussion paper. 25.2.2022. Luettavissa: https://www.alzheimer-europe.org/news/alzheimer-europe-launches-new-report-sex-gender-and-sexuality-context-dementiA
Eloniemi-Sulkava U, Sillanpää-Nisula H, Sulkava R. Muistisairaan seksuaalisuus. Kirjassa: Erkinjuntti T, Rinne J, Soininen H, toim. Muistisairaudet. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki, 2015, 579–85.
Kontula O. Ikäihmisten seksielämä on aktiivista ja tyydyttävää. Duodecim 2009; 125: 750–6.
Kontula O. Ikääntyminen ja seksuaalisuus. Kirjassa: Brusila P, Kero K, Piha J, Räsänen M, toim. Seksuaalilääketiede. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki, 2020, 148–53.
Merta A. Ikääntyneen seksuaaliterveyden ja seksuaalisen hyvinvoinnin tukeminen. Kirjassa: Brusila P, Kero K, Piha J, Räsänen M, toim. Seksuaalilääketiede. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki, 2020, 676–83.
Internet-sivuja
Seta. Sateenkaarihistoriaa Suomessa. https://seta.fi
Terveyden ja hyvinvoinnin laitos. Seksuaalisuuden ja sukupuolen sanasto. 2020. https://thl.fi
Väestöliitto. FINSEX – Suomalaisten seksuaalisuus.
https://www.vaestoliitto.fi
