Muistisairaan seksuaalisuus
Eloniemi-Sulkava U, Sillanpää-Nisula H, Sulkava R. Muistisairaan seksuaalisuus. Kirjassa: Muistisairaudet. Toim. Erkinjuntti T, Rinne J, Soininen H. Kustannus Oy Duodecim, Helsinki, 2015: 579-585.
Seksuaalisuus on osa muistisairaankin ihmisen persoonallisuutta.
Muistisairauden myötä parisuhteen laatu muuttuu. Muistisairaan ihmisen hellyyden ja kiintymyksen osoittaminen usein korostuu.
Muistisairauden myötä seksuaalinen kanssakäyminen ja sen merkitys parisuhteessa yleensä vähenevät. Joka toisella parisuhteessa elävistä muistisairaista ihmisistä yhdynnät jatkuvat kolme vuotta taudin toteamisen jälkeen ja joka kolmannella vielä seitsemän vuoden jälkeen.
Yli puolella parisuhteessa elävistä muistisairaista ihmisistä esiintyy jossakin sairauden vaiheessa ympäristöä häiritsevää seksuaalista käyttäytymistä, mikä voi osaltaan lisätä omaishoitajana toimivan terveen puolison väsymistä.
Ympäristöä häiritsevää seksuaalista käyttäytymistä esiintyy 5–20 %:lla muistipotilaista.
Hoitavaan puolisoon kohdistuvaa häiritsevää mustasukkaisuutta on 70 %:lla muistisairaista ihmisistä jossain sairauden vaiheessa.
Sukupuolisen identiteetin tukeminen edistää muistisairaan ihmisen elämänlaatua ja ilmeisesti vähentää ympäristöä häiritsevän seksuaalisen käyttäytymisen esiintymistä.
Ympäristöä häiritsevän seksuaalisen käyttäytymisen hoidossa on käytetty SSRI-lääkkeitä, trisyklisiä masennuslääkkeitä ja antiandrogeenista hoitoa. Tutkimusnäyttö näistä on kuitenkin vielä niukkaa.
Seksuaalisuuteen kuuluu sukupuolisuuden ja sukupuolisen kanssakäymisen lisäksi myös hellyyden ja kiintymyksen osoittaminen eri tavoilla. Laajasti tarkasteltuna seksuaalisuus käsittää kaikki ne ajatukset ja tunteet, jotka syntyvät siitä, että ihminen tajuaa olevansa mies tai nainen. Seksuaalisuus on osa muistisairaankin ihmisen persoonallisuutta. Seksuaaliset toiveet ja odotukset säilyvät sairauden loppuvaiheisiin asti mutta muistisairaus voi muuttaa kykyä ilmaista ajatuksiaan, tunteitaan ja seksuaalisia tarpeitaan.
Seksuaalisuuden merkitys vaihtelee elämän eri vaiheissa. Sen ilmaiseminen on sidoksissa aikaan, kulttuuriin ja yhteisön seksuaalimoraaliin. Tutkimusten perusteella voidaan sanoa, että ikääntymisen myötä tunteiden ja kiintymyksen ilmaiseminen lisääntyy ja kiinnostus seksuaalisuuteen yleensä säilyy mutta yhdyntöjen määrä vähenee. Yksilölliset erot ovat kuitenkin suuria. Suomalaisessa väestötutkimuksessa 75–79-vuotiaista parisuhteessa elävistä miehistä 45 %:lla oli yhdyntöjä viimeisen vuoden aikana, kun vastaava luku naisilla oli 25 %. Samaisessa tutkimuksessa yli 85-vuotiailla naisilla ei yhdyntöjä enää ollut. Miehilläkin yhdynnät näyttivät loppuvan 90. ikävuoteen mennessä.
Yhdyntöjen jatkumiseen vaikuttavat ikääntymisen tuomat fyysiset muutokset. Naisilla estrogeenin tuotanto vähenee ja mm. emättimen kostumisreaktio hidastuu sekä genitaalialueiden verentungos vähenee. Miehillä testosteronin tuotanto vähenee. Erektion saavuttaminen hidastuu, ja erektio vaatii voimakkaamman mekaanisen ja psyykkisen stimulaation. Erektion voimakkuus heikkenee. Toisaalta erektion kesto pitenee ja ejakulaatioherkkyys vähenee. Myös useat sairaudet, esimerkiksi sydän- ja verisuonitaudit sekä syöpätaudit, vaikuttavat yhdyntöjen jatkumiseen. Lisäksi lääkkeiden, leikkauksien ja sädehoidon on todettu vaikuttavan seksuaalisen kanssakäymisen muotoon. Iäkkäillä henkilöillä seksuaalisuuden ilmaisemiseen voivat vaikuttaa myös puolison terveydentila, mahdollinen laitoshoito tai leskeksi jääminen.
Vaikka henkinen toimintakyky vaikuttaa ehkä fyysistä terveyttä enemmän seksuaalisuuden ilmenemismuotoihin, muistisairauksien vaikutuksista ihmisen seksuaalisuuteen on vain vähän tutkittua tietoa. Valtaosa muistisairaiden ihmisten seksuaalisuuteen kohdistuvista selvityksistä koskee Alzheimerin tautia sairastavia potilaita ja heidän puolisoitaan.
Tehdyistä tutkimuksista valtaosa sijoittuu 90-luvulle. Tutkimukset ovat pääosin kuvailevia, pienten otosten perusteella tehtyjä selvityksiä. Tutkimuksissa käytetyt käsitteet vaihtelevat, mikä hankaloittaa tulosten vertailua. Tiedot on lähes aina kerätty hoitavalta puolisolta tai hoitohenkilökunnalta. Tutkimuksissa on selvitetty muistisairaan ihmisen seksuaalisuuden sekä seksuaalisen aktiivisuuden muutoksia ja niiden vaikutuksia parisuhteeseen sekä ympäristöä häiritsevän seksuaalisen käyttäytymisen esiintymistä. Nuorten muistipotilaiden seksuaalisuudesta ei ole julkaistu tutkimuksia.
Parisuhde
Parisuhteen laatu muuttuu puolison muistisairauden edetessä. Terveelle puolisolle siirtyy aikaisempaa enemmän vastuuta perheen asioiden hoitamisesta, ja puolisoiden tasavertaisuus vähenee. Terveellä puolisolla on usein myös hoitajan rooli, mikä voi vähentää seksuaalisen kanssakäymisen merkitystä parisuhteessa. Puolisoiden hellyyden ja kiintymyksen osoittaminen usein korostuu. Suomalaisessa aineistossa kolmannes puolisohoitajista kertoi sairastuneen elämänaikaisten hellyydenosoituksien lisääntyneen muistisairauden myötä. Samassa tutkimuksessa puolisohoitajat kertoivat häiritsevän mustasukkaisuuden esiintymisestä 70 %:lla muistipotilaista jossakin sairauden vaiheessa.
Muistisairas puoliso näkee parisuhteen usein myönteisempänä kuin terve puoliso. Muistisairas ihminen ei yleensä kykene huomioimaan terveen puolisonsa toiveita ja tarpeita. Hänen käyttäytymisensä voi muuttua puolison näkökulmasta hyvinkin itsekkääksi. Vastavuoroinen keskustelu parisuhteen ongelmista käy muistisairauden edetessä mahdottomaksi, ja terve puoliso jää helposti ongelmiensa kanssa yksin. Sen, että parisuhde on aikaisemmin koettu hyväksi, on todettu tukevan hoitavan puolison jaksamista.
Muistisairauden myötä intiimiseksuaalinen kanssakäyminen ja sen merkitys parisuhteessa vähenevät. Yhdysvaltalaisessa poikkileikkaustutkimuksissa noin neljänneksellä pareista, joissa toinen puolisoista sairasti Alzheimerin tautia, intiimi seksuaalinen kanssakäyminen jatkui puolison sairastuttua. Vastaavanikäisillä terveillä pareilla yhdynnät olivat selvästi yleisempiä. Hellyyden osoittaminen oli Alzheimer-pareilla vähentynyt verrattuna tautia edeltäneeseen aikaan. Kahden vuoden seurantatutkimuksessa kotona asuvien Alzheimer-potilaiden puolisot kertoivat tunteiden osoittamisen pysyneen seurannan aikana ennallaan ja yhdyntöjen vähentyneen edelleen. Suomalaisessa tutkimuksessa eri muistisairauksia sairastavien ja parisuhteessa elävien yhdynnät jatkuivat ikäluokkaansa vastaavasti: 46 % jatkoi yhdyntöjä kolme vuotta sairastumisen jälkeen, 41 % viiden vuoden jälkeen ja 28 % seitsemän vuoden jälkeen.
Muistipotilailla on kuvattu myös seksuaalisen aktiivisuuden lisääntymistä. Eräässä tutkimuksessa vähintään viisi vuotta Alzheimerin tautia sairastaneista potilaista noin 15 % vaati puolisonsa kertoman mukaan toistuvia yhdyntöjä. Jo kahden vuoden seurannassa tilanne kuitenkin oli rauhoittunut valtaosalla potilaista. Hoitavien puolisoiden suhtautuminen lisääntyneeseen seksuaaliseen aktiivisuuteen vaihteli hyväksynnästä voimakkaaseen vastustukseen. Suomalaisessa tutkimuksessa 60 % hoitavista puolisoista kertoi muistisairaalla puolisolla esiintyneen jossain sairauden vaiheessa ongelmalliseksi koettua seksuaalista käyttäytymistä. Toisaalta 10 % heistä katsoi sairastuneen seksuaalisen käyttäytymisen muuttuneen aiempaa positiivisemmaksi. Hoitavat puolisot voivat tarvita tukea selviytyäkseen parisuhteessa tapahtuvista negatiivisista muutoksista. Toisaalta parisuhteen jäljellä olevat, positiiviset ominaisuudet ovat jaksamisen voimavara.
Muistisairaan ihmisen seksuaalisten tarpeiden ilmaiseminen
Sukupuolisuus ja oma seksuaalinen identiteetti on osa iäkkään ja muistisairaan ihmisen elämää. Nämä asiat ovat saattaneet olla hänen elämänsä aikana monella tavalla näkynyt voimavara. Muistisairaus vaikeuttaa potilaan mahdollisuuksia ymmärtää omia tarpeitaan ja säädellä niiden ilmaisemista. Seksuaaliset tarpeet saattavatkin tulla esille tavoilla, jotka muista tuntuvat hankalilta ja jopa loukkaavilta. Hellyyden tai läheisyyden tarpeita muistipotilas voi ilmaista koskettelemalla hoitajan intiimejä alueita. Muistipotilaasta mukavalta tuntuva tilanne voi laukaista hänet ehdottamaan hoitajalle sänkyyn menemistä. Senhetkisen seksuaalisen ajatuksen seurauksena muistipotilas saattaa kadulla tehdä seksuaalisen ehdotuksen tuntemattomalle ihmiselle.
On tärkeää pitää mielessä, että muistipotilas voi käyttäytyä muiden tulkitsemana seksuaalisesti, vaikka potilaan tarve ei olisikaan seksuaalinen. Esimerkiksi julkisissa tiloissa tapahtunut omien sukupuolielimien koskettelu voi olla merkki virtsaamistarpeesta, fyysisestä vaivasta, epämukavasta vaatetuksesta tai kiristävästä inkontinenssisuojasta. Vaatteiden riisuminen julkisesti liittyy ehkä toiminnanohjauksen vaikeuteen (toiminnallinen levottomuus), vaatteiden aiheuttamaan kuumuuteen tai epämukaviin ihotuntemuksiin. Hankaluuksia ja ympäristön kokeman häiritsevän käyttäytymisen syntymistä edesauttaa, jos muistisairaan ei sallita olla kaipaamansa seksuaalinen ihminen eikä hän saa tukea hänelle tärkeään seksuaaliseen identiteettiin.
Ympäristöä häiritsevä seksuaalinen käyttäytyminen
Ympäristöä häiritsevästä seksuaalisesta käyttäytymisestä käytetään usein ilmaisua seksuaalinen käytösoire. Seksuaaliset käyttäytymisen oireet näyttäisivät olevan muistipotilailla muita käytösoireita harvinaisempia. Puolisohoitajilta saatujen tietojen perusteella niitä esiintyy noin 5 %:lla kotona asuvista muistipotilaista. Viidenneksellä pitkäaikaishoitopaikoissa asuvista miehistä on kuvattu seksuaalisen käyttäytymisen oire. On myös viitteitä siitä, että seksuaaliset käytösoireet ovat miehillä tavallisempia kuin naisilla. Seksuaalisen käyttäytymisen nimeäminen käytösoireeksi ei liity vain käyttäytymiseen vaan myös ympäristön kulttuuriin ja moraalikäsityksiin. Ne vaikuttavat siihen, hyväksytäänkö ja siedetäänkö muistisairaan ihmisen erilaisia seksuaalisuuden ilmaisuja vai koetaanko ne ympäristöä häiritsevinä.
Tavallisimpia ympäristöä häiritseviä käyttäytymisiä ovat yleisten normien vastaiset seksuaalisväritteiset puheet ja ehdotukset, luvaton toisen ihmisen intiimialueiden koskettelu ja julkisissa paikoissa masturbointi. Seksuaalisen käyttäytymisen kohteena voi olla puoliso, omat lapset, naapurit, hoitohenkilökunta tai aivan vieraat ihmiset. Aggressiivisia tai muuten vaikeita seksuaalisen käyttäytymisen oireita esiintyy harvoin. Silloin kun niitä esiintyy, ne koetaan niin kotona kuin pitkäaikaishoitopaikoissa erittäin vaativiksi ja hankaliksi.
Hoitokeinot löytyvät parhaiten pyrittäessä moniammatillisesti ja yhdessä potilaan ja omaisen kanssa ymmärtämään, mistä tarpeista seksuaalisen käyttäytymisen tilanteissa on muistisairaan ihmisen näkökulmasta kyse. Hänen näkökulmastaan kyse voi olla kontaktin ja huomion saamisen tai läheisyyden ja hellyyden tarpeista, joita hän ilmaisee olemassa olevilla kyvyillään ja tulee väärin ymmärretyksi. Kuva 55.1 antaa ratkaisukeskeisen hoitoprosessin mallin, jossa moniammatillinen työryhmä yhdessä omaisen kanssa ja potilasta kuunnellen käy läpi käyttäytymisen tilanteita niissä olevine tunteineen ja erilaisten taustatekijöiden avulla päätyy muistipotilaan potentiaalisiin tarpeisiin. Muistisairaan ihmisen tarpeista liikkeelle lähtien löydetään hoidollisia ratkaisuja (taulukko 55.1). Ratkaisuina voi olla fyysisten vaivojen hoito ja seksuaalisen identiteetin tai hellyyden tarpeiden tietoinen ja tavoitteellinen tukeminen osana hoitoa. Neuvottelussa voidaan sopia seksuaalisen käyttäytymisen tilanteiden toimintatavoista, kuten arvostavasta ohjaamisesta omaan huoneeseen, puheen kääntämisestä muihin, potilasta kiinnostaviin asioihin tai sopivan huumorin käytöstä. Henkilökunnan tulee tunnistaa kognitiivisten muutosten vaikutukset käyttäytymiseen ja ohjauksen tarpeeseen. Tärkeää on, että työryhmän omat tunteet ja käsitykset eivät ohjaa hoitoa. On huolehdittava, että muistisairas ihminen saa säilyttää kasvonsa ja tulee kohdatuksi arvostavasti silloinkin, kun ympäristö kokee tilanteen hankalana. Tarvelähtöisen hoidon toimintamallia on käytetty onnistuneesti erilaisten käyttäytymisen oireiden hoidossa.
Seksuaalisuuden kohtaaminen
Muistipotilaan seksuaalisten tarpeiden huomiointi ja kunnioittaminen vaatii henkilökunnalta potilaan kuulemista ja hyvää tilannetulkintakykyä. On tärkeää ymmärtää, että ihmisen sukupuolisen identiteetin arvo ja merkitys ovat yksilöllisiä. Tieto elämänaikaisen seksuaalisuuden merkityksistä ja ilmaisutavoista antaa hoitohenkilökunnalle mahdollisuuden tukea ihmisen seksuaalisuutta ja kohdata sen eri ilmenemismuodot.
Ongelmatilanteissa omaisen on hyvä puhua tilanteesta avoimesti asioiden oikeilla nimillä lähimmän hoitajan ja hoitavan lääkärin kanssa. Hoitoyhteisössä moniammatillinen lähestymistapa tarjoaa parhaimmat mahdollisuudet ongelmien ratkaisemiseen. Tässä apuna voidaan käyttää ratkaisukeskeistä hoitoprosessia (kuva 55.1). Seksuaalisuuden myönteistä kohtaamista edesauttaa seksuaalisuuden ja seksuaalisen käyttäytymisen näkeminen ihmisen voimavarana silloinkin kun potilas ilmentää sitä ympäristöä häiritsevällä tavalla.
On tärkeää, että muistipotilaan ihmisyyttä ja seksuaalisuutta kunnioitetaan. Muistisairauden myötä ihmisen kyky ilmaista tunteitaan sanallisesti vaikeutuu. Tällöin seksuaalisesta kanssakäymisestä voi muodostua tunteiden purkautumisen kanava, ja se voi tuoda mukanaan onnistumisen elämyksiä. Hoitohenkilökunnan ja omaistenkin on usein kuitenkin vaikea kohdata muistisairaan ihmisen seksuaalisuutta. Yhteisten sanojen ja kielen löytäminen on vaikeaa. Pelkästään jo avoimuus ja suvaitsevaisuus helpottavat asioista keskustelua ja voivat jo sinällään vähentää tai lieventää mahdollisia ongelmia. Hyviä käytännön kokemuksia on saatu siitä, että sukupuolista identiteettiä tuetaan hoidossa ja siten ehkäistään ennalta ympäristöä häiritsevän seksuaalisen käyttäytymisen syntymistä. Seksuaalisen identiteetin tukeminen hoidossa on myös keino edistää muistisairaiden ihmisten elämänlaatua. Naisvaltaisessa hoitoyhteisössä naisten sukupuolista identiteettiä tuetaan luontevasti monissa tilanteissa. Miehillä asiaan harvoin kiinnitetään huomiota ja ajattelematta saatetaan mitätöidä miehisyyttä. Tämä voikin osaltaan selittää sitä, miksi ympäristöä häiritsevää seksuaalista käyttäytymistä esiintyy miehillä enemmän kuin naisilla.
Häiritsevää ja ympäristöä loukkaavaa seksuaalista käyttäytymistä ei tarvitse kenenkään missään tilanteessa hyväksyä. Tätä on syytä korostaa etenkin puolisoille. Huonosta käytöksestä voi muistisairaalle ihmiselle aina huomauttaa päättäväisesti mutta ystävällisesti, niin ettei häntä alisteta tai nolata. Samalla hänen mielenkiintonsa voi yrittää suunnata johonkin muuhun, esimerkiksi vaihtamalla puheenaihetta tai ehdottamalla vaikkapa ulkoilua. Huumori ja leikinlasku voivat pelastaa monesta hankalasta tilanteesta. Seksuaalisviritteisissä vitseissä tai leikinlaskussa tulee kuitenkin muistaa, että muistisairas ihminen voi ymmärtää leikinlaskun todelliseksi seksuaaliseksi ehdotukseksi.
Hoitopaikassa koetaan hankalana tilanne, jossa muistisairas ihminen ihastuu hoitopaikassa toiseen asukkaaseen. Tämä herättää yleensä hoitajissa voimakkaita tunteita erityisesti silloin, kun asukkaan puoliso on elossa. Henkilökunnan tehtävänä on auttaa omaisia ymmärtämään kognitiivisten oireiden vaikutukset käyttäytymiseen. Avoin keskustelu tilanteesta yhdessä mahdollisen puolison kanssa on hyvä lähtökohta asian ratkaisemisessa. Tavoitteena on, että kaikki osapuolet ymmärtävät tilanteen myös muistisairaan ihmisen näkökulmasta. Hyvänä, muistisairaan ihmisen oikeuksia ja aikuisuutta kunnioittavana nyrkkisääntönä voidaan pitää, että lapset eivät ensisijaisesti päätä vanhempansa seksuaalisen käyttäytymisen oikeuksista.
Muistipotilaissa on homoseksuaalisesti suuntautuneita henkilöitä samassa suhteessa kuin samanikäisessä väestössä. Homoseksuaalisuus saatetaan kokea hoitopaikassa ongelmana. Miten pitäisi suhtautua samaa sukupuolta oleviin puolisoihin ja avopuolisoihin? Joissakin tapauksissa erityisesti avopuolisoilla on ollut vaikeuksia saada itsensä merkityksi lähimmäksi henkilöksi, jolle saa antaa potilaasta tietoja. Sairauskertomuksiin on saatettu merkitä lähiomaiseksi esimerkiksi sisar tai veli vastoin potilaan tahtoa. Luonnollisesti homopareja pitää kohdella samalla tavalla kuin heteropareja. Potilaan halutessa myös mahdollisuus intiimeihin tapaamisiin pitää järjestää.
Setan julkaisuissa on ollut keskustelua homoille tarkoitettujen hoitopaikkojen perustamisesta. Mielestämme tämä voisi tuoda valinnanvaraa hoitopaikkojen valintaan. Pääasiallinen ratkaisu pitää kuitenkin olla tasavertainen kohtelu sekä avohoidossa että ympärivuorokautisessa hoidossa seksuaalisesta suuntautuneisuudesta riippumatta.
Lääkkeet ja seksuaalisen käyttäytymisen oireet
Eräät lääkkeet lisäävät seksuaalista aktiviteettia. Tavallisimpia näistä ovat Parkinsonin taudin hoitoon käytettävät levodopa ja dopamiinireseptoriagonistit. Jos käyttäytyminen on häiritsevää, lääkeannoksia on syytä yrittää pienentää tai vaihtaa valmistetta. Osa muistisairauksista kärsivistä potilaista käyttää erektiolääkettä, joka saattaa palauttaa jo vuosia sitten hävinneen erektiokyvyn takaisin. Tämä saattaa nostaa potilaan seksuaalista aktiviteetin puolisoa häiritsevälle tasolle. Erektiolääkettä muistipotilaille määrättäessä pariskunnan kokonaistilanne pitää ottaa huomioon. Mahdollisesti vaimo tarvitsee myös limakalvoja elvyttävää estrogeenihoitoa, jotta yhdynnät onnistuvat.
Lääkkeiden käytöstä muistipotilaiden ympäristöä häiritsevän seksuaalisen käyttäytymisen hoidossa on tietoa vain yksittäisistä potilastapauksista tai tapaussarjoista. Lääkkeiden tehosta on enemmän kokemusta seksuaalirikollisten hoidosta. Antipsykoottisten lääkkeiden ja bentsodiatsepiinien teho seksuaalisten oireiden hoidossa on vähäinen, vaikka niitä käytetäänkin yleisesti. Seurauksena voi olla potilaan kognitiivisten kykyjen ja toimintakyvyn heikkeneminen. Siten vähemmän haitallisten lääkkeiden käyttö oireiden hillinnässä on parempi vaihtoehto.
Hankalasti hoidettavissa seksuaalisissa käytösoireissa lääkitystä voidaan käyttää tarkan harkinnan jälkeen ja haittavaikutukset huomioiden muun hoidon lisäksi. On syytä käyttää pienintä mahdollista annosta. Tapausselostukset koskevat lähinnä miespuolisia muistipotilaita. Tavallisimmat häiriöt, joihin lääkitystä on käytetty, ovat olleet julkinen masturbointi ja muiden potilaiden, henkilökunnan tai omaisten seksuaalinen häirintä.
Ensimmäinen vaihtoehto on joku serotoniinin takaisinoton estäjistä (SSRI-lääkkeet) esimerkiksi sitalopraami, essitalopraami tai paroksetiini. Myös trisyklisiä masennuslääkkeitä, kuten amitriptyliiniä, voidaan käyttää. Yleensä vaikutus tulee näillä lääkkeillä pienellä annoksella, jos niillä yleensä on vaikutusta.
Ellei näillä lääkkeillä ole riittävää vaikutusta, seuraavaksi voidaan miehille käyttää antiandrogeenistä hoitoa, joka aiheuttaa kemiallisen kastraation. Syproteroni voi hillitä haitallista seksuaalista käyttäytymistä annostuksella 25 mg x2 – 100 mg x2. Tämän sijaan voidaan käyttää medroksiprogesteronia pistosmuodossa alkaen 100 mg lihakseen kerran viikossa. Annosta nostetaan vähitellen 100 mg kerrallaan vasteen mukaan jopa annokseen 1 000 mg/viikko saakka.
Myös LHRH (luteinizing hormone-releasing hormone) -agonisteja on kokeiltu joillekin potilaille vaihtelevin tuloksin. Jos edellä mainitut lääkkeet eivät sovi potilaille tai tulokset ovat huonoja, voidaan miehille kokeilla jopa estrogeenihoitoa, esimerkiksi estradiolilaastareita.
Lääkkeet tunteva lääkäri voi myös kombinoida edellä mainittuja lääkityksiä. Lääkehoidon potentiaaliset hormonaaliset ja muut haittavaikutukset pitää tuntea. Lääkityksen lopettamisen tai annoksen vähentämisen mahdollisuus on syytä tarkistaa esimerkiksi kolmen kuukauden välein.
Kirjallisuutta
Eloniemi-Sulkava U, Notkola I-L, Hämäläinen K, ym. Spouse caregivers’ perceptions of influence of dementia on marriage. Int Psychogeriatr 2002; 14: 47–58.
Guay D R P. Inappropriate sexual behaviors in cognitively impaired older individuals. Am J Geriatr Pharmacotherapy 2008; 6: 269–88.
Sulkava R, Viramo P, Eloniemi-Sulkava U. Seksuaaliset käytösoireet. Oppaassa: Dementoiviin sairauksiin liittyvät käytösoireet. Suomen dementiahoitoyhdistys ry. 7. painos. Sarja: Dementiapotilaiden hoidon kehittäminen, julkaisu nro 3, 2006, s. 42–3.
Hartmans C, Comijs H, Jonker C. Cognitive functioning and its influence on sexual behavior in normal aging and dementia. Int J Geriatr Psychiatry 2014; 29: 441-446.
Tzeng Y L, Lin L C, Shyr Y I, ym. Sexual behaviour of institutionalised residents with dementia – a qualitative study. J Clin Nurs 2009; 18: 991–1001.
Taulukko 55.1. Muistisairaan ihmisen tarpeita ja niiden ilmenemismuotoja
Kuva 55.1. Ympäristöä häiritsevän seksuaalisen käyttäytymisen oireiden ratkaisukeskeinen hoitoprosessi
