TEEMA

Käyttäytymisen muutokset muistisairauksissa

Tämä koulutusteema tutustuttaa sinut muistisairaan ihmisen kokemusmaailmaan ja kokonaistilanteeseen, jossa hän elää. Perehtymällä käyttäytymisen muutoksiin on mahdollista tunnistaa tarpeita, joista muuttunut käyttäytyminen todennäköisesti kertoo. Tarpeisiin vastaaminen on avain muuttuneet käyttäytymisen ennakoimisessa ja hankalan ilmenemisen ennalta ehkäisyssä. Tarvelähtöisessä hoitotyössä onnistuminen lisää muistisairaan ihmisen elämänlaatua ja tukee hoitohenkilökunnan työn mielekkyyttä.

Kaikkien ihmisten käyttäytymiseen vaikuttavat monet asiat. On hetkiä ja tilanteita, jolloin herkästi hermostumme, suutumme, teemme negatiivisia tulkintoja tai koemme tulevamme huonosti kohdelluiksi. Kaikkien kokemusten keskellä pystymme kuitenkin säätelemään käyttäytymistämme ja yleensä hillitsemme itsemme. Osaamme noudattaa oppimiamme käyttäytymissääntöjä. Hallitsemme elämän vaatimuksia muistiin nojaten. Suoriudumme tehtävistä keskittymällä silloinkin, kun ympärillä on häiriötekijöitä.

Muistisairas ihminen on meitä vaikeammassa asemassa. Myös hän kokee vaikeita tunteita tai fyysistä huonovointisuutta, mutta ei aivomuutosten vuoksi kuitenkaan kykene ymmärtämään tilanteen synnyttämiä kokemuksia eikä hillitsemään esimerkiksi suuttumusreaktiotaan. Niinpä hän saattaa ilmaista avoimesti ja opittujen normien vastaisesti aggressionsa huudolla tai lyömällä. Hänen näkökulmastaan taustalla voi olla oman reviirin puolustaminen tai turhautuneisuus, kun hän ei tule ymmärretyksi.

Tunteiden ymmärtämisen ja säätelyn lisäksi muistisairaalle ihmiselle tuottavat hankaluuksia erilaiset kognitiiviset eli tiedonkäsittelytaitojen vaikeudet. Näitä ovat vaikeudet muun muassa muistin, tilan ja kehon hahmottamisen, liikesarjojen suorittamisen sekä puhumisen ja puheen ymmärtämisen kanssa. 

Moni arkinen tilanne tuntuu ylitsepääsemättömän vaikealta ihmiselle, jolla on muistisairaus. Omaa mieltään ihminen voi koettaa rauhoittaa kävelyllä ja touhuamisella. Sillä hän voi purkaa stressiä, mutta myös koettaa järjestää sisäisen maailmansa kaoottisuutta. Kun otsalohko ei enää ohjaa käyttäytymisen normittamista, toimii esimerkiksi turhauttavassa, pelottavassa tai minuutta loukkaavassa tilanteessa primitiivinen itsensä suojelu: huutaminen, lyöminen tai potkaisu.

Muistisairaan ihminen moninaisen tilanteen hyvä ymmärtäminen haastaa ammattilaiset. On syytä kysyä, mitä kohtaamattomia tarpeita ihminen käyttäytymisellään ilmaisee. Olemme nykytiedon valossa tulleet kauas ajasta, jolloin muistisairaan ihmisen muuttunut käyttäytyminen nimettiin yksinkertaisesti sairaudesta johtuvaksi. Muuttuneen käyttäytymisen hankalat ilmenemismuodot kertovat ihmisen huonovointisuudesta, siitä että hänen hyvinvoinnilleen tärkeitä tarpeita ei ymmärretä eikä oteta huomioon.

Muistisairaan ihmisen hyvinvoinnin perusta rakentuu asianmukaisesta lääketieteellisestä hoidosta sekä tarvittavasta fyysisestä perushoidosta, aivan kuten kenellä tahansa ihmisellä. Tämän perustan päälle henkilökunnan tulee yhteistyössä rakentaa toimintakulttuuri, jonka päämääränä on elämänlaatu. Kyseessä on tapa asennoitua muistisairaaseen ihmiseen ja elää hänen kanssaan. Elämänlaadun tukeminen edellyttää psykososiaalisiin tarpeisiin vastaamista yhtä tavoitteellisesti kuin lääke- tai fyysisen perushoidon tarpeisiin.

Mitä haasteellisempien tilanteiden ratkaisemisesta on kyse, sitä enemmän tarvitaan syvää tietoa ja ymmärrystä sekä yhteistyötaitoja ihmisen ja hänen läheisensä sekä työtiimin välillä. Ihmisen ymmärtämisen apuna toimii hänen elämänkulkunsa mahdollisimman hyvä tunteminen. Henkilökunnan tulee myös ymmärtää, millä tavoin kognitiiviset muutokset aiheuttavat muuttunutta käyttäytymistä sekä kuinka paikata ja tulla vastaan auttaen ihmistä selviytymään tilanteissa. Muistisairas ihminen aistii ja muistaa tunnelmia. Siksi kannattaakin pohtia, minkälaisia tunteita fyysinen ja psykososiaalinen ympäristö viestii.

Laaja-alaisen selvittämisen avulla voidaan ymmärtää, mitä todennäköisiä tarpeita ihminen ilmaisee muuttuneella käyttäytymisellään. Erilaisten keinojen kokeilu ilman muistisairaan ihmisen näkökulman ja tarpeiden ymmärtämistä harvoin toimii. Avain erityisesti muuttuneen käyttäytymisen hankalien ilmenemismuotojen ratkaisujen löytymiseen on työryhmän tieto ja osaaminen sekä havainnoiva, pohtiva ja tavoitteellinen työtapa. Usein tarvitaan pitkäjänteisyyttä, sinnikkyyttä ja oivaltavaa selvitystyötä.