Nyt vietetään Aivoviikkoa – Muistisairauden hoito kannattaa aloittaa varhain

Tutkimuspapereita siivotessani törmäsin Jill Rasmussenin ja Haya Langermanin artikkeliin Alzheimer’s disease – Why we need early diagnosis lehdessä Degenerative Neurological and Neuromuscular Disease 2019:9 123–130. Pitkän linjan tutkijana minulla on ollut tapana ottaa paperikopio lukemistani tärkeimmistä tieteellisistä artikkeleista. Vanhanaikaista ja pölyä keräävää, tiedän. Viime vuosina olenkin tallentanut jutut sähköisesti.

Kun nyt vietetään aivoviikkoa (vko 11/2022), niin artikkeli herätti pitkäaikaisen huoleni siitä, että muistisairaudet diagnosoidaan ja hoito aloitetaan liian myöhään. Vuosikymmenien aikana tilanne on kyllä parantunut, mutta ei riittävästi. Edelleen tutkittavakseni tulee ihmisiä, joilla etenevät kognitiiviset oireet ovat kestäneet vuoden kaksi, jopa kauemmin.

Kun ihminen, usein omaisten painostuksesta, lähtee hakemaan apua, saatetaan lääkärien tai hoitajien toimesta potilaan huoli ohittaa sanomalla, että heikentynyt kognitio kuuluu ikääntymiseen. Tehdään ehkä MMSE- tai CERAD-testi, joissa voi olla normaali tai lähes normaali tulos. Esimerkiksi MMSE-testin ”normaalin” pistemäärän alaraja on 24 pistettä kolmestakymmenestä. Kuitenkin jo parin pisteen menetys maksimituloksesta on usein merkki aivoprosessista. Normaalin alarajalla eli 24 pisteen tasolla potilaalla on yleensä jo laaja-alaisia aivovaurioita.

Miksi sitten varhainen diagnoosi ja hoidon aloittaminen on tärkeää? Jo ½-1 vuoden viivästys tehokkaan hoidon aloittamisessa voi olla merkittävää taudin ennusteelle. Erityisesti Alzheimerin tauti ja Lewyn kappale -tauti ovat kriittisiä tässä suhteessa. Nykyiselläkin hoidolla pystytään suojamaan aivojen terveitä osia, mutta ei juurikaan korjaamaan jo tulleita vaurioita. Kerran menetetyt neuronit ovat pysyvästi poissa. Alzheimerin taudissa ja muissa muistisairauksissa varhainen tehokkaan hoidon aloittaminen voi antaa monta elinvuotta, viisi, kymmenen tai jopa viisitoista vuotta, jolloin ihmisen ”järki ja ymmärrys” ja autonomia ovat tallella, vaikka uusien asioiden mieleen painaminen ei onnistuisikaan. Muistisairaudesta kärsivän ihmisen tärkein huoli on yleensä se, että hän ei pysty enää päättämään omista asioistaan ja joutuu muiden armoille.

Alzheimerin taudin uudet lääkkeet ovat maailmalla toiseksi tutkituin lääkeryhmä syöpähoitojen jälkeen. Nämä tulevaisuuden uudet lääkkeet edellyttävät kuitenkin, että oireet ja aivomuutokset ovat lieviä. Parhaat tulokset niillä saavutetaan ennaltaehkäisyssä. Olen optimisti sen suhteen, että tulevaisuudessa voidaan löytää Alzheimerin taudin riskissä olevat ihmiset ja osataan hoitaa heitä tehokkailla lääkkeillä tai rokotteilla sekä elämäntapamuutoksilla niin, että tauti ei koskaan puhkea.

Sitä aikaa odottaessa, hyvää aivoviikkoa!